Ihmisoikeudet vaakalaudalla

Ihmisoikeudet vaakalaudalla

Ihmisoikeustilanne on Suomessa hyvä, mutta kehityssuunta on monilta osin huolestuttava. Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila toivoisikin, että oikeustieteen opiskelijat lähtisivät vahvemmin mukaan puolustamaan ihmisoikeuksien toteutumista.

Monipuolista toimintaa Ihmisoikeuksien puolesta

Vaikka ihmisoikeuksien puolesta toimiva järjestöjä on Suomessakin monia, Ihmisoikeusliitto on ainoa järjestö, joka seuraa ihmisoikeustilannetta Suomessa kokonaisuudessaan. Tusinan työntekijän ja jäsenistönsä voimin se pyrkii vaikuttamaan siihen, että ihmisoikeudet huomioitaisiin Suomen lainsäädännössä mahdollisimman hyvin ja että ne myös käytännössä toteutuisivat.

Liitto toimii niin lobbaamalla, istumalla lakeja valmistelevissa työryhmissä kuin tekemällä tutkimusta. Se on myös kehittänyt ihmisoikeuskoulutusta, joka on suunnattu pääasiassa opettajille, mutta myös muille tahoille kuten poliisille.

Valikoiduissa kysymyksissä Ihmisoikeusliitto tekee suoraa asenne vaikuttamista. “Tällä hetkellä näitä ovat tyttöjen sukuelinten silpominen ja kunniaan liittyvä väkivalta. Teemme yhteistyötä maahanmuuttajayhteisöjen ja ihmisten kanssa, jotta näitä ei tapahtuisi”, Mattila kertoo.

Suomen ihmisoikeustilanteessa on huolestumisen aihetta

“Suomen ihmisoikeustilanteessa on tapahtunut pikkuhiljaa paljon muutosta parempaan.” Esimerkkeinä viime aikaisista muutoksista Mattila mainitsee uuden yhdenvertaisuuslain ja isyyslain. Myös ihmisten asenteet ovat muuttuneet hyvään suuntaan. “Hyvä esimerkki tästä ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet. Ne tunnetaan paremmin ja tiedetään myös mitä ongelmia niissä on.”

Ihmisoikeustilanne on paljon parempi kuin esimerkiksi 50-vuotta sitten, mutta Mattilan mukaan nyt on myös syytä huoleen. “Meillä on käsillä tilanne, jossa ihmisoikeuksien suhteen hyvinkin edistyksellinen maa ottaa takapakkia varsin nopeassa ajassa. Meneillään on monia varsin huolestuttavia lakiprosesseja, joissa heikennetään ihmisoikeuksia. Esimerkiksi Metsähallituslaista puuttuvat saamelaisoikeudet. Perheenyhdistämistä ollaan vaikeuttamassa ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia heikentämässä.”

Vaikka Suomen perustuslaki on vahva, on taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien saralla paljon tekemistä. Niitä ei Mattilan mukaan Suomessa aina edes mielletä ihmisoikeuksiksi samalla tavalla kuin kidutuksen kieltoa tai sananvapautta. Niitä ei siksi osata nousta puolustamaan, kun niitä nyt heikennetään. “Jos Suomi rikkoo Euroopan sosiaalisten oikeuksien peruskirjaa, se ei ole mikään pikkujuttu.”

Kaari Mattila kuitenkin muistuttaa, etteivät kaikki leikkaukset ole ihmisoikeuskysymyksiä. Sen sijaan, jos useat leikkaukset ja indeksijäädytykset kohdistuvat samaan ihmiseen, voi tulla tilanne, jossa rikotaan perusturvan tasoa.

Huolestuttava kehityssuuntana hän mainitsee myös sen, että nykyään joutuu jälleen käymään keskustelua siitä tarvitaanko ihmisoikeuksia. Hetki sitten oli itsestään selvää, että niitä tarvitaan.

Järjestöt ahtaalla ja verkostoitumassa

Tukien leikkauksista johtuen kansalaisjärjestöt ovat ahtaammalla kuin ennen. Ihmiskoikeusliitto ei esimerkiksi saanut yhtään tukea jo 12-vuotta tekemälleen ihmisoikeuskasvatukselle.

Toisaalta tiukentuvassa taloudellisessa tilanteessa on Mattilan mukaan hyviäkin puolia. Se pakottaa järjestöt verkostoitumaan ja välttämään päällekkäistä toimintaa. Suomen kokoisessa pienessä maassa verkostoituminen ja yhteistyö ovatkin keinoja, joilla järjestö voi parantaa vaikuttavuuttaan. Tämä pätee niin järjestöjen kesken kuin myös viranomaisten kanssa toimiessa.

Mitä pykälistit voisivat tehdä?

Mattila toivoo, että oikeustieteen opiskelijat kiinnittäisivät huomiota politiikan ja oikeuden rajapintaan. Jotta asiat muuttuisivat ihmisoikeuksien kannalta parempaan suuntaan, tarvitaan vankkaa juridista osaamista, mutta myös ymmärrystä siitä miten yhteiskunta toimii.

“Ihmisoikeuksiin keskittyviä oikeustieteilijöitä ei ole Suomessa liikaa. Kun meille on työnhakua, niin oikeustieteilijöiltä tulee aika vähän hakemuksia. Tosin tämä taitaa olla tilanne myös muiden järjestöjen kohdalta.” Mattila kehottaakin oikeustieteilijöitä kokeilemaan rohkeasti järjestöissä toimimista.

“Tänä päivänä ihmisoikeudet todella tarvitsevat tukijoita ja työlle on myös Suomessa tarvetta. Kehitys ei todellakaan ole lineaarista, vaan myös takapakkia otetaan. 60 maassa on luotu lainsäädäntöä, jolla ihmisoikeusjärjestöjen työtä on tehty hankalammaksi. Lähimpänä näistä on Venäjä, mutta tällaista lainsäädäntöä on myös kaikissa Keski-Aasian maissa. Tällaisessa kontekstissa olisi todella tärkeää, että Suomi valtiona pitää kiinni ihmisoikeussitoumuksista eikä yhtään ala vihjailemaan, että ihmisoikeussopimukset ovat liian vahvoja. Jotta meitä olisi tarpeeksi suuri massa sanomaan, että ihmisoikeudet ovat tärkeitä, kannustan kaikkia liittymään Ihmisoikeusliiton jäseneksi.”

Vaikka tilanne on nyt Suomessa parempi, ei täälläkään ole ihmisoikeusjärjestöjen toiminnan laillisuus aina ollut itsestään selvää. Kun ihmisoikeusliiton edeltäjä perustettiin vuonna 1935, silloinen etsivä poliisi otti järjestön hampaisiinsa. Kysymys järjestön olemassaolosta vietiin oikeuteen, jossa sitä ei kuitenkaan kielletty.

Teksti: Lauri Linna
Kuva: Heikki Pölönen

Kategoriat: Yleinen Avainsanat: , , ,