Kolumni: Minkälainen oikkari juuri sinä haluat olla?

Onnittelut sinulle, uusi fuksi! Ja sinulle, joka aloitat taas uuden opiskeluvuoden oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Tässä kolumnissa on yksi kantava idea: voit olla monella tapaa hyvä oikkari.

Aloitin itse ensimmäiset opintoni vuonna 2010 Aalto-yliopistossa informaatioverkostoissa. Kuin varkain huomasin jossain sanovani, että unelmani on olla käyttöliittymäsuunnittelijana mielenkiintoisessa IT-alan firmassa. Nyt seuraa paljastus: se ei ollut ollut koskaan unelmani, eikä ollut silloinkaan. IT-firmat, design ja uudistaminen kiinnostavat edelleen, mutta käyttöliittymäsuunnittelu ei ole intohimoni. Jostain syystä ympäristöni oli kuitenkin onnistunut hetkeksi juurruttamaan kuvatun haaveen päähäni.

Samalla tavalla meillä on oikkarimaailmassakin piileviä oletuksia siitä, mitä pitäisi olla, miltä pitäisi näyttää ja mitä pitäisi haluta. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta ne ovat aina olemassa. Innostuin itse oikeustieteestä vasta sen jälkeen, kun olin ehtinyt olla jo monta vuotta Aalto-yliopiston vaikutuspiirissä. Siitä kuplasta käsin päätös lähteä opiskelemaan oikeustiedettä vaikutti jopa kovin erikoiselta valinnalta. Niissä muissa kuplissa oikkareita saatetaan usein pitää homogeenisena ryhmänä jakkupukuisia uraihmisiä. Onneksi stereotypiat ovat vain stereotypioita, ja jokainen meistä voi valita oman tapansa toteuttaa itseään ja unelmiaan. “Keskiverto-oikkaria” ei todellisuudessa ole edes olemassa.

Joku viisas sanoi, että yliopisto on paikka, jossa fiksut ihmiset tekevät, mitä haluavat. Oikiksessa yliopiston hallinto kieltämättä asettaa tietyt rajoitteet, mutta tästäkin huolimatta yliopisto antaa sinulle puitteet toteuttaa unelmiasi lähes ilman rajoja. Minä voin nyt kolmannen vuoden oikkarina tunnustaa, että en ole esimerkiksi kertaakaan jonottanut mitään lippuja (olen kuullut tarinoita siitä), mutta silti menee vielä ihan hyvin. Toisaalta taas olen ollut ehdolla edustajistovaaleissa, tehnyt mediasuhteita Slushissa, ollut 14 viikkoa kokopäiväisessä harjoittelussa ympäri Eurooppaa, ja juuri tällä hetkellä istun auringossa Strasbourgin parlamentin edessä eurooppalaisessa nuorisotapahtumassa. Jossain näiden vuosien välissä olen ehtinyt käydä kaksi kertaa Pykälän vujuilla. Toisaalta taas on monta puolipakollista ja mielenkiintoista asiaa, joita en ole ehtinyt tai halunnut tehdä. Minulle tämä on ollut oikein hyvä tapa olla oikkari.

Maailma muuttuu, eikä nykyään oikkareillekaan ole luvattu taivaspaikkaa, eli kannattaa olla utelias. Oikkarit päätyvät mitä erilaisimpiin tehtäviin valmistumisen jälkeen. Toisaalta nopea työllistyminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Steve Jobsille kalligrafiakurssi (jos et ymmärrä mitä kalligrafia tarkoittaa, katso googlesta. Niin minäkin tein) oli koko loppuelämän ja Applen perustamisen kannalta yksi merkittävimmistä kokemuksista. Mikä on sinun kalligrafiakurssisi? Onko se vuosi (tai vuodet!) Pykälän valiokunnissa ja hallituksessa? Edustajistotoiminta ja vaikuttaminen HYYn hallituksessa? Startupin perustaminen heti fuksikeväänä? Kansalaisaloitteen käynnistäminen tähtäimenä lakimuutos? Lukupiirin pitäminen? Sitsien järjestäminen? Joku muu, mikä? Katso peiliin ja ympärillesi. Sinä ja ihmiset ympärilläsi voitte tehdä melkein mitä vaan, jos vain haluatte. Tsemppiä lukuvuoteen!

Teksti: Ilmi Salminen

Kategoriat: Kolumnit, Yleinen Avainsanat: , , , , , ,