KOLUMNI: Saako tuomari haukkua todistajaa läskiksi?

Erilaisia lakimies- ja oikeussalidraamasarjoja löytyy maailmasta paljon, mutta pari kuukautta sitten törmäsin sarjaan joka on tähän asti näkemistäni juridiikkaa koskevista sarjoista ylivoimaisesti hämmentävin.

Kyseessä ei ole perinteinen käsikirjoitettu draamasarja, vaan reality-tuomioistuidraama ”Judge Judy” jossa näytetään aitoja ihmisiä ja oikeustapauksia. Kanteita käsittelee ”tuomioistuin” jonka tuomiovalta perustuu osanottajien suostumukseen. Kuten ohjelman introssa todetaan: ”The people are real. The cases are real. The rulings are final.”

Tuomarina toimii eläköitynyt tuomari Judith Sheindlin. Ohjelmassa esitellään aluksi tapaus ja sen osapuolet, mutta päätähtenä on sanavalmis tuomari Sheindlin joka ratkaisee riidan. Samaa formaattia käyttäviä sarjoja on muutamia muitakin, mutta ”Judge Judy” on näistä pitkäikäisin ja kenties merkittävin.

Miltä tuntuisi katsoa tällaista sarjaa osavaltiossa jossa on käytössä kuolemanrangaistus?

Suomalaisen oikeustieteen opiskelijan silmin tuomarin käytös näyttää varsin kummalliselta. Sheindlin suomii estotta oikeudenkäynnin osaanottajia: ”You live like pigs!”, ”You sound stupid, you really sound stupid”. Erityisen mieleenpainuvia olivat tapaukset jossa tuomari haukkui todistamassa olevaa lasta lihavaksi tai käski parisuhdeväkivallan uhria lopettamaan tärisemisen.

Suoranaisten loukkausten lisäksi oikeudenkäynnin osallisia kohdellaan muutenkin alentavasti. Tuomari voi keskeyttää heidän puheensa ja komentaa heitä ”seisomaan suorassa” tai lopettamaan ”typerä hymyily”. Kaikkein oudointa on, että tuomioita voidaan koventaa tai kanne hylätä, jos kantaja tai vastaaja käyttäytyy tuomarin mielestä huonosti.

Sarja on toki tarkoitettu viihteeksi, eikä toivottavasti kuvaa todellisuutta amerikkalaisessa oikeuslaitoksessa, sillä sarjan välittämän kuvan perusteella Yhdysvallat ei näytä oikeusvaltiolta. Oikeudenkäynti näyttäytyy kaoottisena prosessina jossa ihmiset ovat täysin riippuvaisia despoottisen tuomarin oikuista. Tätä havainnollistaa hyvin jakso jossa kantaja nosti esille lainkohdan johon hänen kanteensa perustui. Sheindlin keskeytti kantajan huutaen: ”Don’t you spout law to me!”

Gallupkyselyiden perusteella amerikkalaisten luottamus oikeuslaitosta kohtaan on varsin matala, ja se on viime vuosina laskenut ennestään. Matalaa luottamusta on selitetty muun muassa tyytymättömyydellä korkeimman oikeuden päätöksiin, pelolla oikeuden politisoitumisesta ja epäilyillä tuomioistuinten rasistisuudesta.

”Judge Judya” katsoessa tulee väkisin mieleen voisivatko myös tämän tyyppiset sarjat olla omalta osaltaan syinä yleiseen epäluottamukseen. Katsellessani ohjelmaa yritin samaistua ohjelman tavalliseen amerikkalaiseen katsojaan. Mitäköhän hän ajattelee katsellessaan ohjelmaa? Millaisen kuvan hän saa maansa oikeuslaitoksesta? Miltä tuntuisi katsoa tällaista sarjaa osavaltiossa jossa on käytössä kuolemanrangaistus?

Kaikista ongelmistaan huolimatta sarjan peruskonsepti on erittäin kiinnostava. Olisi mielenkiintoista tietää voisiko jonkin vastaavanlaisen sarjan teko onnistua Suomessa. Tehdäänhän myös poliisityöstä tosi-tv-ohjelmia, joten oikeudenkäyntienkin kuvaamisen ja julkisen esittämisen luulisi onnistuvan osanottajien luvalla. Olisi kiinnostavaa nähdä mitä ihmiset ajattelisivat tuomioistuinten toiminnasta jos oikeusprosessi olisi läpinäkyvämpi ja sitä tunnettaisiin yleisesti paremmin.

 

Lotta Sassi

Kategoriat: Kolumnit Avainsanat: , , ,