Kolumni: Vesilinjalla phuksina – uhka vai mahdollisuus? 

Opiskelijaelämä on kuuluisa kosteudestaan eikä Helsingin oikeustieteellinen ja Pykälä tee siitä poikkeusta. Uusien opiskelijoiden eli tutummin phuksien kalenterit täyttyvät lukukauden alussa jos millä enemmän tai vähemmän alkoholipitoisella viihteellä. Perinteisistä punssikahveista alkaa koko syksyn kestävä bileputki ja itse kunkin maksa lienee koetuksella. Viime aikaisten tutkimustulosten perusteella yhä useampi korkeakouluopiskelija on kuitenkin raitis ja opiskelijoiden alkoholinkulutus on laskenut hitaasti mutta tasaisesti. Pykälän jäsenkyselyn tulosten perusteella Pykälässä on kuitenkin mahdotonta olla vesilinjalla, mutta minäpä kerron miksi ei ole.

Omat juomatapani ovat muotoutuneet jo ennen opiskeluiden aloittamista. En ole absolutisti, mutta en ole koskaan käyttänyt paljon alkoholia. Viinapääni on törkeän huono enkä siksi tunnekaan käsitettä ”lähteä yksille” tai ”otetaan parit”. Alkoholia käytän satunnaisesti, joskus enemmän, joskus vähemmän – ihan oman fiilikseni mukaan. Pari vuotta sitten kuvioihin astunut tavoitteellinen juoksuharrastus on myöskin omiaan rajoittamaan viikoittaista tai jopa päivittäistä ryyppäämistä. Lenkille on vaikea lähteä, jos edellisenä yönä on bailattu shottien voimalla pilkkuun asti.

Opiskeluiden alku ei ole saanut minua muuttamaan juomistapojani. Täysin kuivin suin en phuksisyksyäni ole viettänyt, mutta ainakin kaksi kolmasosaa Pykälän phuksiriennoista olen viettänyt vesilinjalla, mukaan lukien phuksiaiset, futiscupin jatkot (olivat muuten elämäni parhaimmat bileet) sekä flippi-illan. Oikeustieteelliseen pääsy oli itselle unelmien täyttymys ja odotin innolla phuksisyksyä ja sen rientoja, mutta unelmiini kuuluvat myös maratonien juoksemiset ja muut urheiluun ja ulkoiluun liittyvät tavoitteet.

Vesilinja ei ole synonyymi sille, etten osallistuisi phuksirientoihin. Tähän mennessä en ole skipannyt yksiäkään bileitä, ja olen mukana kaikissa phuksitoimikunnissa sekä Spexissä ynnä muissa pykälistien jutuissa. Viihdyn bileissä enkä koe muiden alkoholinkäyttöä painostavaksi – juonhan itsekin aina välillä. En arvostele niitä, jotka haluavat alkoholia käyttää. Kuten omat juomistapani eivät ole muilta pois, niin eivät muidenkaan ole minulta pois. En myöskään koe tarvetta tehdä juomatavoistani numeroa – se on oma valintani eikä mitään aatteenjulistusta. Se, että pullossani on vettä, ei ole mikään ilmoitusluontoinen asia. Jos joku kysyy, niin toki kerron mitä juon, mutta muuten en koe tarpeelliseksi nostaa asiaa tapetille. Eihän sillä ole mitään väliä!

Olen elävä esimerkki siitä, että phuksina ja Pykälässä voi viihtyä ilman alkoholiakin. Se vaatii ehkä hieman enemmän itseltä, mutta mikään mahdottomuus se ei ole.

Vesilinja on phuksina ehdoton mahdollisuus, suosittelen kokeilemaan.

Sofia Selkämaa

Kuva: Veera Keski-Säntti /Tiedotustoimikunta

 

Kategoriat: Kolumnit, Yleinen Avainsanat: , , , , , , ,