Pääkirjoitus 5/17: Mietteitä valmistumisen kynnyksellä

Jossain vaiheessa jokainen oikkari tulee siihen pisteeseen, että opinnot on taputeltu ja  gradu hurjine de lege ferenda -johtopäätöksineen on esitelty omalle projektiryhmälleen. Enää pitkään puserrettu tutkielma odottaa paikkaansa e-thesiksessä. Työelämä siintää edessä ja Pykälä takana. Jokainen valmistuu joskus ja niin pois päin.

Kulunut vuosi IV:n päätoimittajana on ollut kiintoisa. Oikkarilehdellä selkeästi riittää lukijoita valmistumisrajan molemmilta puolin. IV on kuluneena vuonna saanutkin kiitosta niin emäntien salaisen kirjan resepteistä kuin graduarvosanojen jakautumista koskevasta artikkelista. Samalla lehdessä on kirjoitettu laadukkaita juttuja esimerkiksi amerikkalaisista oikeussalidraamaksi muutetusta reality-sarjasta, Pykälän jäsenkyselystä ja tuotantotalouden sivuainekursseilla opiskelemisesta. Menneisyyteen on palattu mm. Kahvinkeittämiskaaren ja erikoisen toimittajahaun muodossa. Pykälisteille esiteltiin jopa keskustakampuksen nukkumapaikkavinkkejä ja Suomi100-hengessä kiinnostavia lakihankkeita itsenäisyyden ajalta.

Vuosi Inter Vivosin parissa on kuitenkin tutustuttanut allekirjoittaneen ennen muuta argumentaation maailmaan. Varsinkin Contra-juttua tehdessäni sain huomata pykälistien olleen ajan saatossa hyvinkin aktiivisia ottamaan osaa oikeuspoliittiseen keskusteluun ja esittämään omia ajatuksiaan oikeuslaitoksesta ja rangaistavuudesta. Esimerkiksi vuoden 1969 yllytysoikeudenkäynneistä, jossa siis oik. yo. Erik Schüller tuomittiin aseistakieltäytymiseen yllyttämisestä, Contra kirjoitti useamman sivun artikkelin ja tenttasi oikeustieteen opiskelijoiltakin näiden mietteitä oikeudenkäynnin poliittisuudesta.

Edelleenkin oikeustieteen opiskelijoilla olisi kaikki edellytykset osallistua alaansa koskevaan keskusteluun ja ottaa kantaa opiskelemansa alan ajankohtaisiin kysymyksiin. Joillain ehdotuksilla on jopa näkyvää vaikutusta valmistuvalle juristille. Miltä esimerkiksi oikkarin silmiin vaikuttaa Asianajajaliiton Oikeusvaltio2025-tavoite, että oikeudenkäyntejä hoitaisi jo 2020-luvulla enää vain asianajajat? Tai löytyykö uudistetusta auskultointirekrystä kritisoitavaa? Ei kannanottoihin tarvita välttämättä oikkarijärjestöjen hallitusten yhteistä julistusta vaan joskus yksittäisen oikkarin napakalla kolumnilla voi saada keskustelun tarvittavalla tavalla liikkeelle.

Onkin surullista, jos perustutkinto-opiskelija kokee roolinsa oikeudellisessa keskustelussa ainoastaan osana yleisöä eikä aktiivisena osapuolena. Tietenkin osallistumisessa on riskinsä eikä aineopinnoista toiseen kiertävällä notaariopiskelijalla ole varmastikaan professorien tietotasoa asiassa. Ei ole kuitenkaan olemassa mitään mystistä tietoisuuden rajaa, jota ennen oman mielipiteen pitäisi rakentua kritiikittömästi auktoriteettien (esim. oikeuskirjallisuuden) varaan: Jos opiskelija on eri mieltä lukemansa väitöskirjan pääteesin kanssa, ei se automaattisesti tarkoita, ettei opiskelija ymmärtäisi teesiä tai sen perusteluita.

Lakimiehen ammattia ajatellen lieneekin aiheellista, että tuore OTM osaa myös suhtautua opettelemaansa aineistoon kriittisesti. Siksi myös opintojen loppuvaiheessa näihin taitoihin tietenkin harjaannutaan. Esimerkiksi tenttikysysten muoto saattaa hiljalleen vaihtua ja allekirjoittaneen tapaan joku muukin voi projektitentissään joutua tehtävänannon määräämänä kritisoimaan tentintarkastajan kirjoittamaa kirjaa.

Olkaa siis aktiivisia ja muistakaa piru vie kirjoittaa Inter Vivosiin.

Jose Saranpää

Päätoimittaja

Kategoriat: Pääkirjoitukset Avainsanat: , , , ,