YHTEYSTIEDOT - OPETTAJAT

Kurssiopettajamme ovat alansa tuntevia ja opettamiseen motivoituneita henkilöitä, jotka on valittu opetustaitojensa ja alakohtaisen osaamisensa perusteella.

Opettajien yhteystiedot saat valmennuskurssisi alussa sekä kurssipäälliköiltä. Saat tiedon oman kurssisi opettajista ennen valmennuskurssisi alkua saapuvasta kurssiaikataulusta.

Opettaminen ja opetus valmennuskursseilla opettajamme Pekka-Matias Väisäsen näkökulmasta:

Tervehdys,

Järjestysluvultaan 53. Pykälä ry:n valmennuskurssikevät alkaa maalis-huhtikuussa 2011. Jälleen kerran kerhotilamme täyttyy sadoista pyrkijöistä, joita yhdistää paitsi yhteinen kunnianhimoinen päämäärä, myös tähän liittyvä raskas lukutaival, joka huipentuu pyrkijöiden akateemisen uran todennäköisesti suurimpaan koitokseen, valintakokeeseen. Tämän koettelemuksen seuraus on selvä: sitä ei koskaan unohda. Olen monesti todistanut jo eläkkeelle jääneen juristin ja vasta tiedekuntaan päässeen opiskelijan keskustelevan tunteja tästä meitä kaikkia alalla toimivia yhdistävästä tapahtumasta.

Koska hakuprosessin merkittävyys yksittäiselle pyrkijälle onkin kiistaton, on valmennuskurssiopettaja haastavan paikan edessä: miten vastata niihin odotuksiin, joita – täysin aiheellisesti – kriittiset kurssilaisemme odottavat; miten luoda paras mahdollinen pohja valintakokeeseen osallistuvalle siten, että tämä ehtii rajallisen ajan puitteissa omaksua paitsi alalle tyypillisen vastaustekniikan, myös valintakoekirjojen pedantin osaamisen vaatimuksen?

Lähtiessäni neljä vuotta sitten valmennuskurssitoimintaan mukaan, tämä kysymys tuli hyvin ajankohtaiseksi. Vaikka tuolloin oma hakukokemukseni oli vielä hyvin tuoreessa muistissa, on muutos opiskelijasta opettajaksi haastava. Jokainen pyrkijä on yksilöllinen, eivätkä yhdelle soveltuvat (esimerkiksi luku-)tekniikat sovi välttämättä toiselle.

Pykälä ry:n valmennuskurssit vastaavat mielestäni tähän haasteeseen tehokkaasti. Sen lisäksi, että jokaisen opetuskurssin alussa kurssilaisia opettaa (vieläpä erikseen) asiantunteva luku- ja vastaustekniikan opettaja, antaa perinteisesti vielä jokaisen kurssikirjan opettaja ”substanssiopetuksen” yhteydessä omia vinkkejä ja näkemyksiään parhaasta tavasta sisäistää opiskeltava asia. Tällä metodilla kurssilaisille saadaan tuotua esiin mahdollisimman monipuoliset ja kattavat opiskeluvaihtoehdot siten, että jokainen saa varmasti eri elementtejä yhdistelemällä lisäpontta omaan opiskeluunsa.

Varsinaisten kirjojen opettajat valikoidaan huolella vuosittain useiden halukkaiden joukosta. Kunkin kirjan opettajaksi valitaan se, joka omien opintojensa, työtehtävien tai muun harjaantumisen perusteella parhaiten tuntee kyseisen oikeudenalan. Jokaiselta kandidaatilta edellytetään lisäksi opetusnäytteen antamista, jonka pohjalta arvioidaan hakijan kyvykkyys paitsi innostaa ja kannustaa kurssilaisia, myös tuoda erinomaisella selkeydellä esiin juridiset kokonaisuudet siten, että alaa täysin tuntematonkin kurssilainen pystyy erinomaisesti osallistumaan kursseille.

Nähdäkseni tämä onkin valmennuskurssiopettajan tärkein tehtävä; omana tavoitteenani on, että opetukseni jälkeen kurssilainen ymmärtää kyseisen kirjan sisällön niin kattavasti, ettei tämän opetuksen jälkeen tarvitse enää opetella ”uutta” asiaa tai toisaalta kärsiä hitaasta lukutahdista sen vuoksi, että opiskeltava asia on vielä epäselvää. Tähtään omalta osaltani siihen, että kurssiopetus loisi nimenomaisesti sen kovan osaamis- ja ymmärtämispohjan, minkä päälle kurssilainen lähtee sitten omassa opiskelussa rakentamaan tämän ytimen ulkoa muistamista (mitä siis osaltaan myös valintakokeissa edellytetään).

Kurssilaisten lisäksi, myös kurssihenkilökunnan kevät huipentuu kesäkuisiin valintakokeisiin. Tietyllä tavalla viimeisiin kertauspäiviin liittyy opettajan kannalta tietty huoli kurssilaisista; tulihan kaikki riittävän selväksi, ehdittiinhän tärkeitä asioita kerrata riittävän huolellisesti? Ne, jotka ovat aiemmin tiedekuntaan pyrkineet tietävätkin tähän jo sen (oikean) kieltävän vastauksen: uskon vakaasti, että niin kurssilaiset kuin opettajatkin kokevat että ”vielä olisi yhden kurssikerran voinut pitää” – tuskin kukaan oikeustieteellisen valintakoetilaisuuteen osallistuneista on tuolla hetkellä kokenut olevansa täysin valmis. Tästä huolesta huolimatta vuodesta toiseen kurssilaisemme ovat päässeet aivan erinomaisiin tuloksiin valintakokeissa. Koetilaisuuden jälkeen monesti Porthanian edessä olleena on opettajan ollut helppo yhtyä kurssilaisten helpotuksen tunteeseen ja riemuun varsinaisen kesäloman alkamisesta. Ja uskokoot kurssilaiset mitä tahtovat, sinä päivänä kun tulokset julkaistaan, väitän, että opettajat odottavat tuloksia aivan yhtä suurella jännityksellä, kuin kurssilaiset itsekin.

Pekka-Matias Väisänen