EU-OIKEUDEN PERUSTEET

1. EUROOPAN YHDENTYMISEN HISTORIAA

1.1 Yhdentymisen taustatekijät

1) Saksan ja Ranskan tulevien sotien estäminen

2) Länsi-Euroopan yhdistyminen, jotta itäblokin uhalta voitaisiin suojautua

3) yhteiseurooppalaisen rintaman vahvistaminen USA:n ylivaltaa vastaan

- v. 1951 ns. kuutosmaat allekirjoittivat Pariisin sopimuksen (EHTY-sopimus), jolla luotiin (a) yhteiset hiili- ja

teräsmarkkinat, (b) yhteinen tuotanto- ja hintapolitiikka ja (c) ylikansalliset toimielimet

à tarkoituksena oli, että näiltä aloilta integraatio laajenisi muille talouden aloille (ns. spill over –ilmiö)

- v. 1957 kuutosmaat allekirjoittivat Rooman sopimuksen (RS; ETY-sopimus) ja Euratom-sopimuksen

- v. 1965 kaikkien kolmen yhteisön toimielimet yhdistettiin ns. sulautumissopimuksella

1.2 Syveneminen ja laajeneminen yhdentymistä ohjaavina tekijöinä

- ajanjakso 1951-52 integraation syvenemisen aikaa: tulliliitto, poistettiin tuonnin ja viennin määrälliset rajoitukset

sekä luotiin yhteinen maatalouspolitiikka ja kauppapolitiikka

- 1960 Englannin aloitteesta perustettiin Euroopan vapaakauppaliitto EFTA

à Suomi teki 1961 assosisaatiosopimuksen (Finnefta-sopimus), jolla se sai EFTA:n jäsenedut itselleen

- v. 1972 uusien valtioiden liittymissopimukset, jotka voimaan 1973 (Englanti, Tanska, Irlanti)

- v. 1985 liittymissopimus: Espanja, Portugali, Kreikka; voimaan 1986

- v. 1983 julistus EU:sta, johon liittyy EY:n yhtenäisasiakirjan hyväksyminen 1986

- täydelliset sisämarkkinat 1992 –hanke tähtäsi neljän vapauden toteuttamseen

- v. 1992 Maastrichtin sopimus eli sopimus EU:sta

- ETA-sopimus voimaan 1994 alusta koskien EFTA-maita

à vuoden 1994 liittymissopimuksella EU:n jäseniksi Itävalta, Suomi, Ruotsi; voimaan 1995

1.3 Amsterdamin sopimus ja EU:n tulevaisuus

- Amsterdamin tarkistamissopimus voimaan 1.5.1999; sen vaikutukset:

a) EU-parlamentin vaikutusmahdollisuuksia lisättiin

b) oikeus- ja sisäasioiden yhteistyötä ja ulkopoliittista yhteistyötä kehitettiin

c) tiettyjen jäsenvaltioiden tiiviimmän yhteistyön mahdollisuus

- yhdentymismalleja:

1) eriytynyt yhdentyminen – seurausta c)-kohdasta

2) monitahtinen yhdentyminen – yhdentyminen etenee usealla nopeudella

3) à la carte –yhentyminen – jokainen jäsenvaltio voi valita, mihin yhteistyöalaan se haluaa osallistua

4) vaihtelevien alojen yhdentyminen – jotkut jäsenvaltiot etenevät muita jäsenvaltioita nopeammin

- esim. Schengenin sopimukset rajatarkastusten poistamisesta EU-jäsenvaltioiden välillä

2. UNIONIN RAKENNE

2.1 Yhteisöpilari (I- pilari): perinteinen EY-integraatio

- sisältää ETY-sopimuksen, EHTY-sopimuksen, Euratom-sopimuksen sekä EMU:a koskevat määräykset

- EY-TI:lla (EY-tuomioistuimella) on toimivaltaa vain tässä pilarissa

à Amsterdamin sopimus antoi EY-TI:lle rajoitettua toimivaltaa myös III-pilariin

- EY:n yhteiset politiikat, jotka korvaavat jäsenvaltioiden kansalliset politiikat:

a) kauppapolitiikka: yhteinen ulkotulli ja kiintiöt

b) talouspolitiikka: EY:n sisäinen tulliton kauppa ja yhteinen hintajärjestelmä

c) kilpailupolitiikka: kilpailun edistäminen ja kilpailunrajoitusten torjuminen

à muutoin EY:n politiikkojen tarkoituksena on tukea ja yhteensovittaa kansallisia politiikkoja, ei korvata niitä

- esim. ympäristö-, tutkimus- ja kehitys-, kuluttaja-, koulutus- ja kulttuuri-, teollisuus- sekä sosiaalipolitiikka

- ne jäsenvaltiot, jotka pyrkivät EMU:n (yhteisen talous- ja rahaliiton) jäseniksi, on täytettävä lähentymiskriteerit:

1) hintojen vakaus on saavutettu

2) julkisen sektorin rahoituksen on oltava kestävällä pohjalla

3) valuuttakurssipolitiikan ja rahan vakaus: valtion devalvaatiorajoitukset

4) obligaatioiden korkotason maltillisuus

- EY-oikeuden erityispiirteitä:

- EY:llä on oma oikeusjärjestelmänsä, johon liittyy ylikansallisia piirteitä

à jäsenvaltiot ovat rajoittaneet suvereeniteettiaan siirtämällä toimivaltaansa EY-toimielimille

a) suora sovellettavuus (EY-asetukset: tulevat sellaisinaan voimaan ilman voimaansaattamistoimenpiteitä)

b) välitön oikeusvaikutus: jäsenvaltioiden kansalaiset voivat vedota EY-normiin suoraan tuomioistuimissa

c) EY-oikeuden etusija: EY-normi syrjäyttää sen kanssa ristiriidassa olevan kansallisen normin

d) säädökset annetaan ja päätökset tehdään määräenemmistöllä

2.2 Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (II-pilari)

- yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei korvaa kansallista politiikkaa, vaan täydentää sitä

- II-pilarin tavoitteet määritellään EU-sopimuksen (Maastricht) 11 art.:ssa

à jäsenvaltioilla on oikeudellinen velvollisuus tukea yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja olla estämättä sitä

- EY-TI:lla ei ole toimivaltaa II-pilarissa

- II-pilarin periaatteet ja yleiset suuntaviivat määrittelee Eurooppa-neuvosto

- yhteiset strategiat: aloilla, joilla jäsenvaltioilla on merkittäviä yhteisiä etuja

- yhteiset toiminnot: operatiivisia toimia edellyttävissä asioissa

- yhteiset kannat: EU:n kanta määritellään tiettyyn kysymykseen

à puolustukseen ja puolustuspolitiikkaan liittyvät kysymykset: Eurooppa-neuvoston päätös siirtymästä yhteiseen

puolustukseen on jokaisen jäsenvaltion hyväksyttävä oman valtiosääntönsä edellyttämässä järjestyksessä

- toimielimet II-pilarin asioissa:

1) neuvosto: tekee päätökset yksimielisesti

à poikkeus: päätös tehdään määräenemmistöllä, jos hyväksytään yhteinen toiminta tai yhteinen kanta

- ei kuitenkaan päätökset. joilla ei ole sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla

2) Eurooppa-neuvosto

3) puheenjohtajavaltio: edustaa EU:ta suhteessa kolmansiin valtioihin

4) neuvoston pääsihteeri: yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkein edustaja

2.3 Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa (III-pilari)

- kyse on hallitusten välisestä yhteistyöstä

- EY-TI:lla on Amsterdamin sopimuksella perustettua rajoitettua toimivaltaa III-pilarissa

- jäsenvaltioiden on yhteensovitettava toimintansa III-pilarin alojen kanssa

- EU-sopimuksen 34 art.:ssa määritellään säädösinstrumentit, joita neuvosto voi yhteensovittamiseen käyttää:

a) yhteiset kannat

b) puitepäätökset: samanlainen oikeusvaikutus kuin direktiiveillä, paitsi ei välitöntä oikeusvaikutusta

c) päätökset

d) yleissopimukset: jäsenvaltioiden on ratifioitava nämä määräajassa valtiosääntönsä mukaisissa järjestyksissä

à yleissopimukset tulevat voimaan, kun väh. puolet jäsenvaltioista on ne hyväksynyt

- toimielimet III-pilarin asioissa:

1) neuvosto: keskeisin instituutio

2) parlamentti: sitä on kuultava tietyissä tapauksissa

3) EY-TI: rajoitettua toimivaltaa

- mahdollista soveltaa joustavuusperiaatetta: jotkut jäsenvaltiot haluavat toimia tiiviimmässä yhteistyössä

3. EUROOPAN UNIONIN TOIMIELIMET

3.1 Eurooppa-neuvosto ja poliittinen yhteistyö

- valtioiden tai hallitusten päämiehet pitävät säännöllisin väliajoin huippukokouksia

à mukana valtioilta pääministeri ja ulkoministeri sekä EU:lta komission puheenjohtaja ja jäsen

- Eurooppa-neuvosto antaa EU:lle sen toiminnan kehittämiseksi tarvittavat virikkeet ja poliittiset suuntaviivat

à ei tee oikeudellisesti velvoittavia päätöksiä, vaan poliittisia päätöksiä

- muita Eurooppa-neuvoston tehtäviä:

1) päättää II-pilarin periaatteet ja suuntaviivat sekä yhteiset strategiat

à neuvosto voi hyväksyä yht. toiminnan tai yht. kannan määräenemmistöllä, jos se perustuu yht. strategiaan

2) päättää EU:n yhteiseen puolustukseen siirtymisestä ja WEU:n sulauttamisesta EU:iin

3) voi käsitellä poliittisesti hankalia III-pilarin asioita sekä antaa poliittisia suuntaviivoja

4) toimivaltaa päätettäessä tiiviimmän yhteistyön sallimisesta III-pilarissa

3.2 Säädösvallan käyttämiseen osallistuvat toimielimet

3.2.1 Komissio

- 20:n komission jäsenten (komissaarien) on oltava jäsenvaltioiden kansalaisia ja riippumattomia

à valitaan jäsenvaltioiden hallitusten yksimielisellä, yhteisellä sopimuksella, minkä parlamentin on hyväksyttävä

- jäsenen toimikausi on 5 vuotta

- komissaari voidaan erottaa vain parlamentin epäluottamuslauseella tai EY-TI:n päätöksellä

- komissiolla on apunaan laaja hallinto-organisaatio: pääosastot, pääsihteeristö, kabinetit (komissaarien

luottohenkilöt)

- komissio tekee päätöksensä jäsenten äänten enemmistöllä

- komission EY-tehtävät (RS 211 art.):

1) yleistoimivalta antaa lausuntoja, suosituksia ja tiedonantoja

2) käyttää itsenäistä päätösvaltaa mm. tulliliittoon ja kilpailupolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä

3) säädösvalmistelu: aloitemonopoli säädösten aikaansaamiseksi (voi myös peruuttaa ne milloin tahansa)

- neuvosto voi myös siirtää komissiolle niiden täytäntöönpanemiseksi tarvittavaa toimivaltaa

- tällöin neuvosto voi edellyttää komitean perustamista, minkä neuvosto vahvisti komitologiapäätöksessään:

a) neuvoa-antava komiteamenettely

b) hallintomenettely: jos komissio ei seuraa komitean mielipidettä, sen täytyy ilmoittaa tästä heti neuvostolle

à jos neuvosto päättää toisin 3 kk:ssa, komission toimet raukeavat

c) sääntelymenettely: komission on päätettävä toimenpiteistä komitean lausunnon mukaisesti

à jos komissio ei tee lausunnonmukaista päätöstä, on neuvoston 3 kk:ssa tehtävä päätös määräenemmistöllä

tai muuten komissio tekee aikomansa päätöksen

4) valvoo EY-sopimuksen noudattamista: voi viedä asian EY-TI:een

5) käy kansainvälisiä sopimusneuvotteluja EY:n puolesta (RS 300 art.)

6) hoitaa EY:n diplomaattiedustusta

7) antaa yleiskertomuksen EY:n toiminnasta (RS 212 art.)

- muissa EU-asioissa komissiolla on seuraavat tehtävät:

1) läsnäolo- ja puheoikeus jäsenvaltioiden edustajien kokouksissa

2) oikeus saattaa neuvoston käsiteltäväksi II-pilariin liittyviä kysymyksiä ja tehdä neuvostolle ehdotuksia

3) velvollisuus antaa puheenjohtajavaltion kanssa parlamentille tietoa II-pilarin kehityksestä

3.2.2 Neuvosto

- neuvosto edustaa jäsenvaltioiden näkemyksiä ja siinä on yksi ministeri jokaisesta jäsenvaltiosta

- neuvoston puheenjohtajuus kiertää jäsenvaltioiden kesken: vaihtuu joka 6. kk

- neuvosto kokoontuu jäsenvaltion, puheenjohtajansa tai komission aloitteesta eivätkä kokoukset ole julkisia

- neuvostolla on pääsihteeristö, joka on jaettu pääosastoihin

- neuvoston päätökset ja säädökset valmistellaan jäsenvaltioiden pysyvien edustajien komiteassa (Coreper), jonka

jäseniä ovat EU:n jäsenvaltioiden EU-suurlähettiläät

à neuvoston päätökset tehdään yleensä määräenemmistöllä, tarvitaan 62/87 ääntä (v. 2000) ja jollei päätöstä tehdä

komission ehdotuksen mukaisesti, vaaditaan lisäksi 10/15:n jäsenvaltioiden kannatus (v. 2000)

- Ioanninan kompromissi: jos päätöstä vastustavilla jäsenvaltioilla on 23-25 ääntä, neuvotteluja on jatkettava

kohtuullinen aika ennen päätöksentekoa

à tietyt asiat edellyttävät RS:ssa yksimielisyyttä (esim. välillinen verotus, kulttuuriasiat, sosiaaliturva…)

- lisäksi komission ehdotuksesta voidaan poiketa vain yksimielisellä päätöksellä

- neuvosto on keskeisin toimija II-pilarissa, jossa edellytetään pääsääntöisesti yksimielisyyttä

à poikkeukset (määräenemmistö): (a) hyväksytään yhteinen toiminta tai yht. kanta Eurooppa-neuvoston päättämän

yhteisen strategian perusteella tai (b) yhteisen toiminnan tai yhteisen kannan täytäntöönpano

- ei kuitenkaan päätökset, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla

- neuvosto on myös keskeinen instituutio III-pilarissa (yksimielisyys pääsääntönä)

3.2.3 Euroopan parlamentti

- parlamentin 626 edustajaa (v. 2000) valitaan välittömillä vaaleilla joka 5. vuosi

à EU:n kansalainen voi äänestää joko kotimaassaan tai asuinmaassaan

- parlamentti on poliittisesti järjestäytynyt puolueittain, mutta niihin kuuluminen ei ole pakollista

à poliittinen ryhmä ei voi myöskään koskaan muodostua vain yhden jäsenvaltion edustajista

- parlamentissa on 17 pysyvää valiokuntaa ja se voi perustaa myös tilapäisiä valiokuntia ja tutkintavaliokuntia

- parlamentin vetoomusvaliokunnat käsittelevät parlamentille tehdyt kantelut

à lisäksi parlamentin oikeusasiamies käsittelee EY-toimielinten ja –laitosten toiminnasta tehdyt kantelut

- oikeusasiamiehen päätökset ovat luonteeltaan lausuntoja eli ei-velvoittavia

- parlamentin toimivaltuudet EY-asioissa:

1) osallistuu EY-säädösten antamiseen: antaa lausuntoja

- muistettava kuitenkin myös yhteistoimintamenettely ja yhteispäätösmenettely

2) hyväksyy eräitä toimia: parlamentin suostumus edellytyksenä tiettyihin toimiin

- rakennerahastojen tehtävät ja tavoitteet sekä EY:n kansainvälisten sopimusten tekeminen tietyin edellytyksin

3) valvoo komission ja neuvoston työskentelyä

- voi antaa komissiolle epäluottamuslauseen 2/3:n äänienemmistöllä + edustajien enemmistöllä

- voi nostaa kanteen neuvostoa vastaan EY-TI:ssa

4) käyttää EY:n talousarviota koskevaa valtaa (budjettivaltaa) neuvoston kanssa

- parlamentti päättää ei-pakollisista menoista (ei ole EY:n budjetissa osoitettu tiettyyn tarkoitukseen), kun taas

neuvosto päättää pakollisista menoista

- sen sijaan EY-tulohin nähden parlamentilla ei ole päätösvaltaa; EY-talousarvio rahoitetaan EY:n omilla varoilla

- parlamentti kuitenkin voi hyväksyä tai hylätä neuvoston talousarvioesityksen samoin edellytyksin kuin

komissiolle annettavalla epäluottamuslauseella

- parlamentin toimivaltuudet muissa EU-asioissa:

1) II-pilarin asioissa puheenjohtajavaltion on kuultava parlamenttia

2) puheenjohtajavaltion ja komission on annettava parlamentille tietoja II-pilarin kehityksestä

3) neuvoston on kuultava parlamenttia ennen puitepäätöksen, päätöksen tai yleissopimuksen tekemistä

3.2.4 Talous- ja sosiaalikomitea

- antaa lausuntoja EY-norminantomenettelyssä, mutta lausunnot eivät sido neuvostoa ja parlamenttia

- kokoonpano määräytyy kolmikantaperiaatteen mukaisesti

à neuvosto nimeää yksimielisesti 222 jäsentä neljäksi vuodeksi kerrallaan; tehtäviä hoidettava riippumattomasti

- komitea antaa lausuntoja, kun sitä RS:n mukaan edellytetään tai omasta aloitteestaan

3.2.5 Alueiden komitea

- myös tällä on neuvoa-antava rooli ja koostuu alueellisista & paikallisista yhteisöjen edustajista

- neuvosto nimeää yksimielisesti 222 jäsentä neljäksi vuodeksi kerrallaan

- komiteaa on kuultava RS:ssa määrätyissä tapauksissa (esim. koulutus ja kulttuuri)

3.3 Tilintarkastustuomioistuin ja varainhoidon valvonta

- ei ole oikeusriitojen ratkaisuelin, vaan yleisesti valvoo EY:n taloutta ja tulojen & menojen laillisuutta

- neuvosto nimittää 15 jäsentä yksimielisesti kuudeksi vuodeksi kerrallaan kuultuaan parlamenttia

à jäsen voidaan erottaa vain EY-TI:n päätöksellä tilintarkastajien pyynnöstä tietyillä edellytyksillä

- tilintarkastustuomioistuimen tehtävät:

a) tarkastaa EY:n kaikkia menoja ja tuloja koskevat tilit

b) varmistaa ulkoisena tarkastusviranomaisena, että parlamentin budjettivalta toteutuu käytännössä

à komissio taas on vastuussa EY:n varainhoidon sisäisestä valvonnasta

c) laatii vuosikertomuksen kunkin varainhoitovuoden jälkeen ja voi antaa erityiskertomuksia

à parlamentti tutkii nämä ja komission antamat tilit ja taseet: parlamentaarinen EY-talouden valvonta

3.4 Euroopan investointipankki

- pankki on oikeushenkilö, jonka jäseniä ovat EY:n jäsenvaltiot

- tehtävänä on myötävaikuttaa yhteismarkkinoiden tasapainoiseen ja vakaaseen kehitykseen

à rahoittaa lainoin ja takauksin

- pankin hallintoa hoitavat valtuusto, hallintoneuvosto ja hallitus

a) valtuuston jäseniä ovat jäsenvaltioiden nimeämät ministerit

b) hallintoneuvoston nimittää valtuusto; päättää lainojen myöntämisestä & ottamisesta ja takausten antamisesta

c) hallitus vastaa pankin juoksevien asioiden hoitamisesta

3.5 Euroopan keskuspankkijärjestelmä (EKPJ) ja yhteinen rahapolitiikka

- EKPJ muodostuu EKP:sta (Euroopan keskuspankki) ja EU-jäsenvaltioiden keskuspankeista

- EKP:n lausuntoa on pyydettävä EY-lainsäädäntöhankkeissa, jotka koskevat sen toimialaa

- EKPJ:n ensisijainen tavoite on ylläpitää hintatason vakautta ja antaa tukea EY:n talouspolitiikoille

- EKP:n päätöksentekoelimet:

a) neuvosto: korkein päättävä elin

b) johtokunta: toteuttaa EY-rahapolitiikan neuvoston ohjeiden mukaisesti

c) yleisneuvosto: toimii niin kauan kuin euroalueen ulkopuolisia EU-maita on olemassa

4. EUROOPAN YHTEISÖN NORMINANTOMENETTELYT

4.1 Yleistä

1) valmisteluvaihe

- aloitevalta säädöksen aikaansaamiseksi on komissiolla ja säädösvalmistelu tapahtuu komission pääosastoissa

- jos kyse on laajakantoisesta hankkeesta, asiasta tehdään ensin suunnitelma, jonka perusteella laaditaan 1. luonnos

- asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen tehdään 2. luonnos, joka lähetetään lausuntokierrokselle etujärjestöihin

- lausuntokierroksen jälkeen säädösesitys viimeistellään

2) lausuntovaihe

- käytännössä parlamentin lausunto pyydetään lähes aina, jonka jälkeen esitys palautetaan komissiolle

3) päätöksenteko

- tapahtuu neuvostossa ja parlamentissa; kolme eri menettelyä: lausunto-, yhteistoiminta- ja yhteispäätösmenettely

4.2 Lausuntomenettely

- komission säädösvalmistelun jälkeen parlamentti antaa lausunnon, josta neuvosto tekee päätöksen

- EY-TI: vaaditaan, että parlamentti on todella antanut lausuntonsa eikä että sitä on pelkästään pyydetty

4.3 Yhteistoimintamenettely

- parlamentin lausunnon jälkeen neuvosto omaksuu yhteisen kannan, joka annetaan uudelleen parlamenttikäsittelyyn

à parlamentin ryhdyttävä toimenpiteisiin 3 kk:n kuluessa tai muuten neuvosto toimii alun perin omaksumansa

kannan mukaisesti

à jos parlamentti hylkää säädöksen, neuvosto voi hyväksyä säädöksen ainoastaan yksimielisesti 3 kk:ssa

- parlamentti voi myös tehdä neuvoston kantaan muutoksia

à komission on käsiteltävä muutokset 1 kk:ssa, jonka jälkeen ne on toimitettava neuvostolle, joka voi hyväksyä

muutokset 3 kk:ssa määräenemmistöllä, jos komissio hyväksyi muutosehdotukset

- nykyisin yhteistoimintamenettelyä käytetään vain talous- ja rahapolitiikkaa koskevissa asioissa

4.4 Yhteispäätösmenettely

- yhteispäätösmenettelyn soveltamisala määritellään RS 251 art.:ssa (mm. sisämarkkinanormisto)

- komission säädösehdotus annetaan sekä parlamentille että neuvostolle

à jos neuvosto ei hyväksy parlamentin ensimmäisen käsittelyn tulosta, neuvosto vahvistaa yht. kannan joko

määräenemmistöllä tai yksimielisesti

à tämän jälkeen parlamentin on käsiteltävä yhteinen kanta 3 kk:ssa, jota voidaan pidentää 1 kk:lla

- jos parlamentti hylkää säädöksen ehdottomalla enemmistöllä, säädöstä ei ole hyväksytty

- parlamentti voi esittää muutoksia neuvoston yhteiseen kantaan, mutta vain ehdottomalla enemmistöllä

à neuvoston on käsiteltävä muutokset 3 kk:ssa, jota voidaan pidentää 1 kk:lla

- hyväksymisen on oltava yksimielistä, jos komissio on antanut kielteisen lausunnon muutosesityksistä

à jos neuvosto ei hyväksy edes määräenemmistöllä, niin neuvosto kutsuu sovittelukomitean neuvottelemaan

säädöstekstistä à kutsuttava koolle 6 vko:ssa, jota voidaan pidentää 2 vko:lla

- jos sovittelukomitea hyväksyy tekstin, säädös on hyväksyttävä 6 vko:n aikana, jota voidaan pidentää 2 vko:lla

à neuvostossa määräenemmistö ja parlamentissa ehdoton enemmistö

- jos jompikumpi elimistä ei hyväksy, säädöstä ei ole hyväksytty

5. YHTEISÖN OIKEUSLÄHTEET

5.1 Yhteisön primäärioikeus

- EU:n perustavat sopimukset (perussopimukset) sekä niiden pöytäkirjat; sopimuksia ovat:

1) yhteisöjen perustamissopimukset

2) liittymissopimukset

3) tärkeimmät perustamissopimuksia muuttavat sopimukset: yhtenäisasiakirja, Maastricht, Amsterdam

4) muut primäärioikeuteen kuuluvat em. sopimuksia muuttavat tai täydentävät sopimukset

- EY-TI: perustamissopimusten säännökset voivat saada välittömiä oik.vaik., jos ne ovat selkeitä ja ehdottomia

5.2 Johdettu yhteisön oikeus

5.2.1 Asetukset

- soveltuvat yleisesti: velvoittavat kaikilta osiltaan ja kaikissa jäsenvaltioissa

- ovat suoraan sovellettavia: eivät edellytä mitään voimaansaattamis- tai täytäntöönpanotoimenpiteitä

- sekä neuvosto että komissio voivat antaa asetuksia

à neuvostolla on yleistoimivalta (perusasetukset) ja komissio voi antaa täydentävän täytäntöönpanoasetuksen

- asetukset korvaavat ne kansalliset säädökset, joilla säädellään samaa asiaa

à kansalliset parlamentit eivät saa säädellä sellaista asiaa, josta on säännelty asetuksella

5.2.2 Direktiivit

1) oikeudellinen luonne

- osoitettu jäsenvaltioille ja sisältävät määräajan, jonka kuluessa ne on saatettava kansallisesti voimaan

- direktiivit sitovat tavoitteidensa suhteen, mutta jäsenvaltioilla on oikeus valita keinot, joilla tavoitteet saavutetaan

à vasta kun pantu kansallisesti toimeen, ne luovat oikeuksia ja velvollisuuksia jäsenvaltioiden oikeussubjekteille

- EY-TI: implementoimattomilla (voimaansaattamattomilla) direktiiveillä voi kuitenkin olla välittömiä

oikeusvaikutuksia, jos direktiivit ovat riittävän selviä ja ehdottomia

- jotkut direktiivit ovat ns. minimidirektiivejä: kansallinen sääntelytaso voi olla direktiivin tasoa korkeampaa

2) direktiivien täytäntöönpano jäsenvaltioissa

- koska jäsenvaltiot voivat valita toteuttamiskeinot, toteuttamistavat voivat vaihdella eri jäsenvaltioissa

a) järjestelmänäkökulma

a.1) täytäntöönpanon tehokkuus

- täydellisyys: kaikki direktiivissä asetetut kansalliset velvoitteet pannaan täytäntöön ja varmistetaan

direktiivin tavoitteiden täysimääräinen toteutuminen

- kattavuus: alueellisesti, asiallisesti ja henkilöllisesti

a.2) vastaavuusperiaate täytäntöönpanon normitasossa

- täytäntöönpannaan samalla normihierarkian tasolla kuin jo voimassa oleva ja samaa asiaa koskeva sääntely

a.3) täytäntöönpanosääntelyyn liittyvät sanktiot

- edellytyksenä, että direktiivin täytäntöönpanosääntelyn rikkominen on sanktioitu samalla tavalla kuin

samoja asioita koskeva kotoperäinen sääntely

- EY-TI: sanktioiden on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja vakuuttavia

b) yksilönäkökulma

b.1) täytäntöönpanosääntelylle asetetut EY-TI:n oikeusvarmuuden vaatimukset

a) sitovuus

b) selkeys: kumottava täytäntöönpanosääntelyn kanssa ristiriidassa olevat säännökset

c) kielletty vetoaminen välittömään oikeusvaikutukseen: direktiivien välittömään oikeusvaikutukseen saa

vedota vasta sitten, kun direktiiviä ei ole lainkaan tai vain puutteellisesti pantu täytäntöön

d) julkisuus

b.2) oikeusturvakeinojen merkitys täytäntöönpanosääntelyssä

- yksityisten käytettävissä tulee olla riittävät oikeusturvakeinot

- kansalliset menettelysäännökset eivät saa tehdä EY-oikeuteen vetoamista mahdottomaksi tai liian vaikeaksi

5.2.3 Päätökset

- päätös sitoo kohteitaan ja kokonaisuudessaan

- sekä komissio että neuvosto voivat tehdä päätöksiä

5.2.4 Sitomattomat toimenpiteet

1) lausunnot ja suositukset: eivät oikeudellisesti velvoittavia

2) komission tiedonannot: suuri tosiasiallinen merkitys

3) julistukset: poliittisia tahdonilmaisuja

4) EY:n norminantoprosessissa syntyvät valmisteluasiakirjat

- vihreä kirja: komissio esittää tällä hankkeensa yleisesti keskusteltavaksi

- valkoinen kirja: komissio esittää kootusti hankkeen toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet

à sitomattomia toimenpiteitä voidaan kuitenkin käyttää oikeussääntöjen tulkinnassa

5.3 Ulkosopimukset ja yleinen kansainvälinen oikeus

- EY:n tekemät tai EY:tä muuten velvoittavat ulkosopimukset

5.4 Yhteisön oikeuden periaatteet

5.4.1 Yhteisön oikeuden ja kansallisen oikeuden suhdetta määrittävät periaatteet

1) suora sovellettavuus (direct applicability)

- kansainväliset normit tulevat suoraan jäsenvaltion sovellettavaksi ilman mitään voimaansaattamis- tms. toimia

- asetukset ja päätökset; direktiivit pitää implementoida, mutta ne voivat saada välittömiä oikeusvaikutuksia

2) välitön oikeusvaikutus (direct effect)

- yksityiset oikeussubjektit voivat vedota EY-normeihin tuomioistuimissa ja viranomaisissa

- vertikaalivaikutus: mahd. vedota normiin valtiota ja sen eri ilmentymiä vastaan

- horisontaalivaikutus: mahd. vedota normiin yksityisiä oikeussubjekteja vastaan

- Van Gend en Loos –ratkaisu: EY-TI totesi, kuinka RS:n määräyksillä on välittömiä oikeusvaikutuksia

3) etusijaperiaate (supremacy)

- kansallinen normi jätetään soveltamatta, jos tuo normi ja EY-oikeuden normi ovat keskenään ristiriidassa

- etusija on kaikilla sitovilla EY-oikeuden normeilla ja estää niiden kanssa ristiriidassa olevien uusien kansallisten

normien antamisen

à jäsenvaltion on myös saatettava lainsäädäntöteitse ristiriidassa oleva normi EY-oikeuden mukaiseksi

- Costa v. ENEL –ratkaisu: etusijaperiaatteen perustava EY-TI:n ennakkoratkaisu

- EY:llä ei kuitenkaan ole käytettävissään tehokkaita pakkokeinoja etusijaperiaatteen turvaamiseksi

4) tehokkuusperiaate (effet utile)

- EY-oikeuden toteutumisen on oltava riittävän tehokasta jäsenvaltioissa

- alun perin: EY-oikeuteen perustuvien vaatimusten toteuttaminen ei saa olla epäedullisemmassa asemassa kuin

kansalliseen oikeuteen perustuvien vaatimusten toteuttaminen

à sittemmin: tämä ei riitä, jos kansalliset säännökset tekevät EY-oikeuden käyttämisen käytännössä

mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi

- tässä tapauksessa kansallisen tuomioistuimen on jätettävä kansallinen prosessisäännös soveltamatta

- tehokkuusperiaate takaa yksityisille oikeussubjekteille jäsenvaltiosta riippumattoman vähimmäistason

à muistettava silti, että EY-oikeussuojakeinojen taso vaihtelee jäsenvaltiokohtaisesti

5.4.2 Jäsenvaltioiden ja yhteisön välisiä velvoitteita ja työnjakoa määrittävät periaatteet

1) lojaliteettiperiaate (RS 10 art.)

- jäsenvaltioiden ja EY-toimielinten on toimittava lojaalisti EY:tä kohtaan

- positiiviset velvoitteet: (a) EY-oikeudellisten velvoitteiden täyttäminen ja (b) EY:n päämäärien toteutumiseen

myötävaikuttaminen

à jäsenvaltioiden velvoite toimia keskenään yhteistyössä ja EY:n tavoitteiden mukaisesti, kun EY:n olisi pitänyt

antaa tietty normisto määräpäivään mennessä, mutta näin ei ole tehty

- negatiivinen velvoite: pidättäydyttävä toimenpiteistä, jotka vaarantavat EY-päämäärien toteuttamisen

à tämä velvoite luo välittömiä oikeusvaikutuksia yhdessä muiden täsmällisempien artiklojen kanssa

- jäsenvaltiot eivät saa myöskään säännellä tai tehdä kv.oik. sopimuksia aloilla, jota EY tyhjentävästi sääntelee

2) toissijaisuus- eli subsidiariteettiperiaate (suppea merkitys: RS 5(2) art.)

- EY:n tulee toimia vain silloin, kun jäsenvaltiot eivät pysty toteuttamaan tavoitteitaan ja ko. toiminta voidaan

paremmin toteuttaa EY:n tasolla

à kun EY on säännellyt jonkin alueen, on sääntelyllä jäsenvaltioiden toimivallan syrjäyttävä vaikutus

- toissijaisuusperiaate soveltuu vain silloin, kun suunniteltu toiminta ei kuulu EY:n yksinomaiseen toimivaltaan

à soveltamisalan ulkopuolelle jäävät täten esim. kauppa- ja kuljetuspolitiikka sekä EY:n kilpailuoikeus

- periaate soveltuukin pääasiassa jaetun toimivallan alueilla à sosiaali- ja ympäristöpolitiikka & kuluttajansuoja

- periaatteella voi kuitenkin olla rajallista merkitystä yksinom. toimivallan alueella, jos EY ei ole vielä käyttänyt

toimivaltuuksiaan ko. alueella

- käytännössä toissijaisuusperiaatteella on eniten merkitystä johdetun oikeuden perusteluissa, joista ilmenee, miksi

tietystä asiasta tulee säännellä EY-tasolla eikä kansallisella tasolla

3) joustavuusperiaate eli kiinteämmän yhteistyön periaate

- jäsenvaltioiden enemmistö voidaan valtuuttaa pidemmälle menevään yhteistyöhön kuin muut jäsenvaltiot

- kiinteämmän yhteistyön edellytykset EU-asioissa:

a) yhteistyö edistää EU:n tavoitteita ja etuja sekä kunnioittaa perussopimusten periaatteita ja EU:n inst. rakennetta

b) yhteistyö ei vaikuta acquis communautaireen eikä perustamissopimusten määräyksiin per. toimenpiteisiin

c) yhteistyö ei vaikuta siihen osallistumattomien toimivaltuuksiin, oikeuksiin, velvollisuuksiin tai etuihin

d) yhteistyö on avointa kaikille kriteerit täyttäville jäsenvaltioille

- kiinteämmän yhteistyön edellytykset EY-asioissa:

a) yhteistyö ei koske alueita, jotka eivät ole EY:n yksinomaisessa toimivallassa

b) yhteistyö ei vaikuta EY:n poliitikkoihin tai toimintaohjelmien toteutukseen

c) yhteistyö ei saa koskea EU:n kansalaisuutta eikä huonontaa jäsenvaltioiden välisiä kilpailuolosuhteita

- neuvosto myöntää määräenemmistöllä valtuutuksen kiinteämpään yhteistyöhön komission aloitteesta

5.4.3 Yleiset oikeusperiaatteet

1) perus- ja ihmisoikeuksien suoja (EU-sopimuksen 6(2) art.)

- EU arvostaa ko. oikeuksia siten kuin ne ilmenevät IOS:sta ja jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä

à EY-TI ei voi soveltaa artiklaa, sillä EY-TI:lla ei ole toimivaltaa koskien EU-sopimusta

- Stauder v. City of Ulm –ratkaisu: perusoikeudet ovat osa EY-oikeuden yleisiä periaatteita

à sittemmin EY-TI perustanut perus- ja ihmisoikeudet jäsenvaltioiden yht. valtiosääntöperinteeseen ja

kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin

- EY-TI: ihmisoikeudet eivät ole absoluuttisia, vaan niitä voidaan rajoittaa EY-oikeuden tavoitteisiin vetoamalla

- jäsenvaltioiden on otettava EY:n perus- ja ihmisoikeudet huomioon toimenpiteissään

à sen sijaan EY-alueen ulkopuolella jäsenvaltiot eivät ole sidottuja EY:n perus- ja ihmisoikeuksiin

2) syrjimättömyysperiaate (RS 12 art.)

- tällä on välittömiä oikeusvaikutuksia ja monet muut syrjintäkiellon sisältävät RS:n artiklat ovat lex specialis

–suhteessa 12 art.:aan

- 12 art. koskee vain muiden EU-maiden kansalaisia, yrityksiä tai tavaroita ja palveluita

à voi velvoittaa myös rajoitetuissa tilanteissa yksityisoikeudellisia yhteisöjäkin

- 12 art. kieltää suoran ja peitellyn syrjinnän, muttei käänteistä syrjintää (omia kansalaisia kohdellaan huonommin)

- muita syrjintäkieltoja: 141 art. (samapalkkaisuuden periaate) ja 13 art. (erityisten syrjintäperusteiden kielto)

3) suhteellisuusperiaate (proportionality)

- käytettyjen keinojen on oltava oikeassa suhteessa tavoitteeseen nähden

à voi kohdistua jäsenvaltioihin ja EY-toimielimiin

- käytettävissä ei saa myöskään olla yhtä tehokkaita keinoja, jotka rajoittaisivat vähemmän EY:n tavoitteita

- suhteellisuusperiaate voi koskea seuraavia tahoja eri aloilla tai perusteista:

a) yksityisiä oikeussubjekteja: kilpailuoikeudessa (RS 81(3) art.:ssa lueteltu legaalipoikkeamien lista…)

b) EY:n toimielimiä: RS 5(3) art.

- periaate liittyy:

a) EY:n ja jäsenvaltioiden suhteeseen: periaate rajoittaa EY:n toimivallan käyttöä

b) yksilöiden oikeuksien turvaamiseen: rajoittaa EY-normien seuraamusten ankaruutta

c) taloudelliseen sääntelyyn: EY-sääntely ei saa rajoittaa liikaa yksityisten toimintavapautta

- EY-TI: suhteellisuusperiaate ulottuu EY-toimielimiin vain tilanteissa, joissa toimi on ilmeisen virheellinen tai

siitä aiheutuu täysin kohtuutonta haittaa suhteessa normilla muutoin saavutettuihin etuihin nähden

à jos EY loukkaa suhteellisuusperiaatetta, EY-TI voi julistaa periaatteen vastaisen normin mitättömäksi

4) oikeusvarmuuden periaate

- ennustettavuuden vaatimus: EY-normit eivät ole lähtökohtaisesti taannehtivasti sovellettavia

- oikeutettujen odotusten suoja

5) hallinnolliset ja prosessuaaliset periaatteet

- hyvän hallintotavan vaatimus, oikeus tulla kuulluksi, perustelemisvaatimus, tehokkaan muutoksenhaun vaatimus

ja avoimuuden periaate (päätöksentekoasiakirjojen tulisi olla mahdollisuuksien mukaan yleisesti saatavilla)

5.5 Tapaoikeus

- kansainväl. tapa, joka ilmentää yleistä käytäntöä ja on voimassa olevaa oikeutta: EY-oikeudessa ei juuri merkitystä

- EY:n toimielimiä ja niiden päätöksentekoa koskevassa normistossa tapaoikeudella kuitenkin on merkitystä

à Luxemburgin (Ranskan vaatimuksesta yksimielinen päätöksenteko neuvostossa) ja Ioanninan kompromissit

5.6 Oikeuskäytäntö

- EY-TI ei ole sidottu aikaisempiin ratkaisuihinsa, vaan niillä on pelkästään suuntaa-antava vaikutus

à toisaalta EY-TI kuitenkin seuraa omia tulkintaratkaisujaan, mutta voi niistä silti tarpeen vaatiessa poiketakin

- esim. Keck-ratkaisussa EY-TI nimenomaisesti mainitsi ratkaisulinjan poikkeamasta

- EY-TI:n ratkaisuilla on ollut keskeinen asema EY:n oikeusjärjestelmän kehityksessä, koska:

1) RS on väljä puitesopimus

2) EY-TI:n piti edistää integraatiota 1980-luvulle saakka, kun neuvoston päätöksenteko oli lamaantunut

3) ennakkoratkaisumenettely

6. YHTEISÖN OIKEUDEN JA JÄSENVALTIOIDEN OIKEUDEN SUHDE

6.1 Yhteisön oikeuden välitön oikeusvaikutus

6.1.1 Perustamissopimuksen määräysten välitön oikeusvaikutus

- edellytyksenä RS:n artiklan tai sen osan selvyys ja ehdottomuus

a) selvyys: määräyksen täsmällisyys ja yksityiskohtaisuus

b) ehdottomuus: määräyksen riippumattomuus jäsenvaltioiden tai EY:n jatkotoimenpiteistä

- RS:n artiklan ei kuitenkaan tarvitse olla kieltomuodossa, jotta se saisi välittömiä oikeusvaikutuksia

à riittää, että normiin voidaan perustaa oikeudellinen ratkaisu

- lisäksi normin selvyys ja ehdottomuus ovat tapauskohtaisia

à yhdellä normilla voi olla välitön oikeusvaikutus, mutta toisella ei

- yksityiset oikeussubjektit voivat johtaa RS:sta oikeuksia kahdella tavalla:

1) oikeudet perustuvat RS:n nimenomaiseen, oikeuden luovaan määräykseen

2) oikeudet johdetaan velvoitteista, joita RS määrittelee yksityisille, jäsenvaltioille tai EY-toimielimille

- RS:n välittömät oikeusvaikutukset voivat olla:

a) horisontaalisia: vaikutus yksilöiden välisissä suhteissa

b) vertikaalisia: vaikutus yksilöiden ja valtion & sen ilmentymien välisissä suhteissa

- EY-TI:n mukaan ainakin seuraavilla RS:n artikloilla on välitön oikeusvaikutus: 25, 43 ja 141

6.1.2 Asetusten välitön oikeusvaikutus

- RS 249 art.: asetukset soveltuvat välittömästi ja niiden erillinen täytäntöönpano on kiellettyä

- välittömän oikeusvaikutuksen ne omaavat vain, jos ne ovat riittävän selkeitä ja ehdottomia

6.1.3 Päätösten välitön oikeusvaikutus

- päätöksilläkin on välittömiä oikeusvaikutuksia, jos ne ovat riittävän selkeitä ja ehdottomia (Grad-ratkaisu)

- välitön oikeusvaikutus voi kuitenkin olla vain vertikaalista, koska päätökset sitovat vain niillä osoitettuja

6.1.4 Direktiivien välitön oikeusvaikutus

- Van Duyn –ratkaisu: direktiivi sai välittömiä oikeusvaikutuksia, koska sen implementointiaika oli jo kulunut

umpeen, direktiivi oli riittävän selkeä ja ehdoton sekä se oli pantu täytäntöön virheellisesti

- direktiivin tietyn osan oikeusvaikutus ei tarkoita, että koko direktiivi omaisi välittömiä oikeusvaikutuksia

- välitön oikeusvaikutus on luonteeltaan vertikaalista: voidaan vedota vain valtiota ja sen ilmentymiä vastaan

à vertikaalivaikutus ei toimi toisinpäin

à valtion ja sen ilmentymien käsitettä on tulkittu laajasti

- implementoimattoman direktiivin säännöksillä voi myös olla tosiasiallista vaikutusta yksityisten väl. suhteissa

6.1.5 Yhteisön ulkosopimusten välitön oikeusvaikutus ja kansainvälisen oikeuden asema yhteisön oikeudessa

- EY-TI:lla on toimivalta antaa ennakkoratkaisuja ulkosopimusten tulkinnasta

à tämä tulkinta sitoo EU:n jäsenvaltioita

- ulkosopimusten välitön oikeusvaikutus voi johtaa direktiivin tai asetuksen mitättömyyteen

- välitön oikeusvaikutus edellyttää, että (a) koko ulkosopimus on riittävän ehdoton ja (b) ulkosopimuksen

sopimusmääräys on riittävän selvä ja ehdoton

- ulkosopimuksella perustettujen toimielinten päätöksillä voi myös olla välittömiä oikeusvaikutuksia

à edellytyksenä jälleen selvyys ja ehdottomuus ja se, että pääsopimuksen määräyksillä olisi välittömiä oikeusvaik.

- EY suhtautuu kansainvälisiin sopimuksiin monistisesti: ne ovat suoraan sovellettavia ja saavat välittömiä

oikeusvaikutuksia EY-alueella ilman erillisiä voimaansaattamistoimia

- EY-TI:n kannanottoja tiettyjen kv. sopimusten luonteesta:

1) GATT-sopimus: ei ole suoraan sovellettava

2) WTO-sopimus: ei ole suoraan sovellettava, joten sillä ei myöskään voi olla välittömiä oikeusvaikutuksia

- EY-TI:n mukaan EY-toimielinten on otettava kansainvälisen tapaoikeuden normit huomioon antaessaan EY:n

sisäisiä säädöksiä

6.2 Yhteisön oikeuden etusija

- etusija ei merkitse, että kansallinen säädös kumoutuisi; se vain jätetään yksittäistapauksessa soveltamatta

à tästä seuraa myös valtion velvollisuus palauttaa EY-oikeuden vastaisesti perimänsä verot ja maksut

- etusija vahvistettiin ensimmäisen kerran Costa v. ENEL –ratkaisussa

à myöhemmin EY-TI vahvisti, että etusija soveltuu myös suhteessa kansallisten perustuslakien säännöksiin

- Simmenthal-ratkaisu: kaikkien kansallisten tuomioistuinten velvollisuutena on tarvittaessa oma-aloitteisesti

olla soveltamatta EY-oikeuden kanssa ristiriitaista kansallisen oikeuden säädöstä

à tämä pätee myös, vaikka kansallisella tuomioistuimella ei olisi siihen toimivaltaa muista kansallisista syistä

- RS 307 art. sallii kuitenkin poikkeamisen etusijasta: jäsenvaltio voi täyttää ne kv. sopimusvelvoitteensa, jotka

edeltävät jäsenvaltion EY:n perustamissopimuksiin sitoutumista

- lisäksi etusijaperiaate soveltuu vain silloin, kun EY-normi on annettu EY-toimivallan rajoissa

6.3 Yhteisön oikeuden tulkintavaikutus eli välillinen vaikutus

- kansallisten tuomioistuinten velvollisuus tulkita kansallista oikeutta EY-normin valossa ja tavoitteiden mukaisesti

à tulkintavaikutus on ensisijainen keino suhteessa välittömään oikeusvaikutukseen

- Marleasing-ratkaisu: tulkintavelvollisuus koskee direktiiviä täytäntöönpanevan lainsäädännön lisäksi muutakin

kansallista lainsäädäntöä ja direktiivin mukainen tulkinta on vietävä niin pitkälle kuin mahdollista

à kansallista lakia ei kuitenkaan pidä tulkita vastoin sen sanamuotoa

- direktiivin tulkintavaikutus alkaa päivästä, jona direktiivi olisi tullut panna täytäntöön

- yksityinen voi myös vedota direktiivin tulkintavaikutukseen valtiota ja sen eri ilmentymiä vastaan

à tulkintavelvollisuuden synty ei kuitenkaan edellytä, että direktiivin säännös omaisi välittömiä oikeusvaikutuksia

- tulkintavaikutusta voi olla myös EY:n solmimilla kansainvälisillä sopimuksilla ja sitomattomilla toimenpiteillä

- tulkintavelvollisuus koskee vain tilanteita, jotka kuuluvat EY-oikeuden soveltamisalaan

6.4 Oikeussuojakeinot kansallisissa tuomioistuimissa

6.4.1 Yhteisön oikeuden vaikutus kansalliseen prosessisääntelyyn

- EY-oikeus asettaa kansalliselle prosessisääntelylle vähimmäisvaatimuksia, kun EY-oikeus voi tulla sovellettavaksi

à vastaavuusperiaate: jäsenvaltion prosessisääntöjen on kohdeltava EY-oikeutta vähintään samanlaisella tavalla

kuin kansallista oikeutta vastaavissa tilanteissa

à tehokkuusperiaate: kansalliset prosessisäännökset eivät saa tehdä EY-oikeuteen vetoamista käytännössä

mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi

- Factortame-ratkaisu: kansallinen tuomioistuin voi antaa väliaikaismääräyksen kansallisen lain soveltamatta

jättämisestä, jos lain EY-oikeuden mukaisuus on kyseenalaistettu

- Zuckerfabrik-ratkaisu: kansalliset tuomioistuimet voivat jättää asetuksen väliaikaisesti soveltamatta, kunnes

EY-TI on antanut ennakkoratkaisun asetuksen pätevyydestä (tietyt edellytykset)

à kansallisen tuomioistuimen on otettava EY-oikeus viran puolesta huomioon vähintään samoilla edellytyksillä kuin

kotimainen oikeus

- koskee myös tilanteita, joissa kotimainen oikeus saadaan harkinnanvaraisesti ottaa huomioon

6.4.2 Valtion vahingonkorvausvastuu yhteisön oikeuden rikkomisesta

- Francovich-ratkaisu: jäsenvaltio on vahingonkorvausvastuussa yksityiselle oikeussubjektille implementoimattoman

direktiivin vuoksi, jos implementoimattomuus on aiheuttanut vahinkoja yksityiselle; edellytykset:

a) direktiivi antaa oikeuksia yksityisille

b) vahinko on laskettavissa

c) implementoinnin laiminlyönnin ja vahingon välillä on syy-yhteys

- myöhemmin EY-TI on todennut, kuinka vahingonkorvausvastuu ulottuu myös perustamissopimuksen määräysten

ja välittömän oikeusvaikutuksen omaavien normien rikkomisiin; EY-TI tarkensi vastuuedellytyksiä:

a) rikotun EY-oikeuden tarkoituksena on ollut antaa oikeuksia yksityisille

b) rikkomus on riittävän ilmeinen ja vakava

c) rikkomisen ja vahingon välillä vallitsee syy-yhteys

à vahingonkorvauksen määrän suhteen EY-TI omaksui täyden korvauksen periaatteen

- rikkomus ei edellytä tahallisuutta tai tuottamusta, mutta rikkomuksen vakavuuden arviointi sisältää käytännössä

sisällään tuottamusarvioinnin à vastuu arvioidaan rikkomuksen laadun mukaan

- vahingonkorvausvastuu ulottuu myös hallinnollisiin toimiin, joilla rikotaan EY-oikeutta

- vahingonkorvausta pyydetään kansallisissa tuomioistuimissa, jotka voivat pyytää EY-TI:lta ennakkoratkaisua

à sovelletaan osin EY-oikeudellista normistoa, osin kansallista oikeutta

à vastaavuusperiaate: jos jäsenvaltion vahingonkorvauslaki antaa paremman suojan, on sitä noudatettava

- Suomen VahL ei sääntele lainsäätäjän virheestä johtuvaa vastuuta, joten sovellettaisiin EY-TI:n periaatteita

7. EUROOPAN YHTEISÖN ULKOSUHTEET

7.1 Yleistä

- EY:n kansainvälinen toimivalta perustuu EY:n oikeushenkilöllisyyteen

à EY voi velvoittautua ja saada oikeuksia kansainvälisissä suhteissa

- EY:n oikeus solmia kansainvälinen sopimus voi olla yksinomainen tai jäsenvaltioiden kanssa jaettu

- EY on pacta sunt servanda –periaatteen ja Wienin kv. sopimuksia koskevan yleissopimuksen perusteella

kansainvälisoikeuellisesti vastuussa tekemistään sopimuksista

- EY:n solmiman kv. sopimuksen pätemättömyys eri perusteilla:

a) mitättömyys: EY:llä ei ollut toimivaltaa solmia sopimusta

b) pätemättömyys: sopimuksen sisältö on vastoin EY:n primäärioikeutta tai yleisiä oikeusperiaatteita

- neuvosto, komissio tai jäsenvaltio voi RS 300(6) art.:n mukaan pyytää EY-TI:lta lausuntoa suunnitellun

sopimuksen yhdenmukaisuudesta EY-sopimuksen kanssa

à EY-TI:n lausunnot ovat sitovia eli sopimusta voidaan joutua muuttamaan, jos EY-TI niin katsoo

7.2 Euroopan yhteisön toimivalta solmia kansainvälisiä sopimuksia

7.2.1 Nimenomaisesti annettu toimivalta (express powers)

- EY:n toimivalta perustuu kirjoitetun oikeuden nimenomaiseen määräykseen

7.2.2 Implied powers –doktriini

- EY:n toimivalta voi perustua myös muuhun kuin express powers –toimivaltaan ja voi syntyä joissakin seuraavista:

1) EY:n sisäisen sääntelyn vaikutus: jos EY on säännellyt jonkin alueen, seuraa siitä EY:n ulkoinen toimivalta

2) sisäisen toimivallan olemassaolo: valtuudet säännellä EY:n sisäisesti ovat olemassa, mutta niitä ei ole käytetty

à vain silloin, kun EY-tavoitteita ei voida toteuttaa muuten kuin sitomalla kolmansia maita mukaan järjestelyyn

3) ulkosopimusvallan ilmeneminen epäsuorasti sisäisen toimivallan perustavasta artiklasta

- implied powers –doktriini liittyy RS 308 art.:aan, jonka mukaan EY:llä on toimivalta ryhtyä yhteismarkkinoiden

toiminnan kannalta tarpeellisiin toimenpiteisiin

à EY-TI:n mukaan 308 art.:aan ei voida perustaa toimia, jotka muuttaisivat perustamissopimuksia

7.2.3 Yhteisön yksinomainen toimivalta

1) voi perustua suoraan EY:n perustamissopimuksen artiklaan

2) voi perustua EY:n toimenpiteiden laajuuteen

à kun EY on säännellyt sisäisesti jonkin alueen, eivät jäsenvaltiot saa ilman EY:n mukanaoloa velvoittautua

EY-oikeuteen vaikuttavalla tavalla

3) voi perustua johdettuun lainsäädäntöön sisältyvään nimenomaiseen valtuutukseen

7.2.4 Yhteisön ja jäsenvaltioiden kesken jaettu toimivalta

- sekä EY:llä että jäsenvaltioilla on toimivalta sopimusta tehtäessä

- jaettu toimivalta voi perustua:

1) EY:n perustamissopimuksen artiklaan

2) sisäisen toimivallan olemassaoloon

3) kun kv. sopimus kattaa EY-toimivaltaan kuuluvien asioiden lisäksi asioita, jotka eivät edes potentiaalisesti kuulu

EY:n toiminnan alaan

4) EY:n sisäisten sääntöjen asettamiin minimistandardeihin

5) EY-tason ja jäsenvaltioiden rinnakkaiseen lainsäädäntöön

7.3 Sopimuksentekomenettely (RS 300 art.)

- sopimusneuvottelut alkavat komission suosituksesta

à suosituksen perusteella neuvosto valtuuttaa komission huolehtimaan sopimusneuvotteluista

- sopimuksen solmii EY:n puolesta neuvosto hankittuaan parlamentin lausunnon tai suostumuksen tapauksissa,

joissa EY-sopimus sitä edellyttää (käytännössä kuullaan aina, vaikkei kauppapoliittisissa asioissa tarvitsisi)

- neuvosto hyväksyy ja allekirjoittaa sopimuksen erillisellä päätöksellä ja määräenemmistöllä

à poikkeus: assosiaatiosopimukset yksimielisesti

7.4 Sopimusseuraanto

- EY tulee jäsenvaltioiden sijaan tai rinnalle kansainvälisen sopimuksen sitomaksi osapuoleksi

à samalla sopimuksentekovalta siirtyy kokonaan (jäsenvaltioiden sijaan) tai osittain (jäs.valt. rinnalle) EY:lle

- EY-TI totesi sopimusseuraannon tapahtuneen GATT-sopimuksen osalta

7.5 Jäsenvaltioiden solmimien kansainvälisten sopimusten asema ja oikeusvaikutukset EY-oikeudessa

7.5.1 Yleistä

- jäsenvaltioilla on itsenäinen toimivalta solmia kv. sopimuksia aloilla, jotka eivät kuulu EY-oikeuden alaan

- jos jäsenvaltio on tehnyt sopimuksen toimivaltansa ylittäen – toimivalta kuuluu EY:lle – on toimivallan ylitys

kansainvälisoikeudellinen pätemättömyysperuste

7.5.2 Ennen perustamissopimusta tai yhteisöön liittymistä tehdyt sopimukset

- EY-oikeus ei saa vaikuttaa sellaisiin kolmannen maan oikeuksiiin, jotka perustuvat näihin sopimuksiin

à RS 307 art. pyrkii takaamaan juuri tätä

- jäsenvaltio ei voi kuitenkaan vedota tekemäänsä kansainväliseen sopimukseen perustuviin oikeuksiin, jos tämä

johtaisi EY-oikeuden vastaisuuteen

à tällaisiin sopimuksiin ei voi vedota myöskään EY:n sisäisissä suhteissa

- poikkeus: aiempi valtiosopimus asettaa ko. jäsenvaltiolle velvollisuuksia, joiden noudattamista kolmannet

valtiot voivat vaatia

- RS 307 art. edellyttää myös, että jäsenvaltiot ryhtyvät sopimusneuvotteluihin poistaakseen ristiriitaisuudet

EY:n perustamissopimuksen ja aiempien kv. sopimusten välillä

à jäsenvaltioiden on otettava huomioon näitä sopimuksia soveltaessaan EY:n etu (lojaliteettiperiaate)

7.5.3 Perustamissopimuksen tekemisen tai yhteisöön liittymisen jälkeen solmitut sopimukset

- näiden sopimusten on oltava EY-perustamissopimuksen mukaisia

à tähän velvoittavat lojaliteetti- ja etusijaperiaate

- EY-TI voi kuitenkin tulkita, etteivät sopimukset rajoita EY:n toimivaltaa, jos ne kuuluvat EY:n toimivaltaan

8. EUROOPAN UNIONIN ASIOIDEN KÄSITTELY SUOMESSA

8.1 Eduskunnan osallistuminen Euroopan unionin asioiden käsittelyyn

8.1.1 Eduskunnan osallistuminen unioniasioiden valmisteluun

- PL 96.1 § määrittelee millä edellytyksillä eduskunta käsittelee unioniasioita:

1) kyseessä on ehdotus säädökseksi, sopimukseksi tai muuksi toimeksi à säädösinstrumentin nimellä ei väliä

2) toimesta päätetään EU:ssa à ei kata kuitenkaan EY-TI:a eikä EKP:a

3) ehdotus muutoin kuuluu PL:n mukaan eduskunnan toimivaltaan

à ne ehdotukset, jotka muuten kuuluisivat eduskunnan toimivaltaan, jos Suomi ei olisi osa EU:ta; näitä ovat:

a) lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset

- asiasta on PL:n mukaan säädettävä lailla, asia koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita

tai asiaa koskeva ehdotus on ristiriidassa voimassa olevan laintasoisen sääntelyn kanssa

b) eduskunnan budjettivaltaa koskevat ehdotukset

c) ulkosopimukset, jos ne sisältävät a)-kohdan määräyksiä tai ovat ns. sekasopimuksia

- sekasopimus: osa sen asioista kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan tai se on III-pilarin yleissopimus

- PL 96.2 § säätää menettelykysymyksistä:

- valtioneuvosto antaa ehdotuksen viipymättä eduskunnalle tiedoksi valtioneuvoston kirjelmällä

à kirjelmä käsitellään ensin valtioneuvoston yleisistunnossa

- asia käsitellään eduskunnassa suuressa valiokunnassa tai ulkoasiainvaliokunnassa

à nämä voivat antaa lausunnon valtioneuvostolle; lausunto on ohjeellinen lähtökohta Suomen kannanotoille

8.1.2 Eduskunnan oikeus saada tietoja unioniasioista

1) oikeus saada selvitys asioiden valmistelusta EU:ssa (PL 97.1 §)

- valtioneuvoston on toimittava tässä oma-aloitteisesti

- selvitysasioiden käsittely suuressa valiokunnassa perustuu usein neuvoston kokousten esityslistoihin

- valiokunta voi selvityksen johdosta antaa valtioneuvostolle lausunnon

2) oikeus saada tietoja Eurooppa-neuvoston kokouksessa käsiteltävistä asioista (PL 97.2 §:n 1. virke)

- säännös kattaa kaikki Eurooppa-neuvostossa käsiteltävät asiat niiden laadusta riippumatta

- tiedot voidaan antaa joko eduskunnalle tai ulkoasiainvaliokunnalle / suurelle valiokunnalle

3) oikeus saada tietoja perussopimusten muutosten valmistelusta (PL 97.2 §:n 2. virke)

- sama menettely kuin kohdassa 2)

8.2 Valtioneuvosto ja unioniasiat

8.2.1 Valtioneuvoston toimivalta unioniasioissa (PL 93.2 §)

- valtioneuvoston toimivalta kattaa kaikki EU:ssa käsiteltävät asiat

à EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa valtioneuvosto toimii yhteistyössä presidentin kanssa

- valtioneuvoston valmisteluvastuu: Suomen kannan määritteleminen ja Suomen edustajien toiminnasta

sekä EU:n päätöksentekoon osallistumisesta määrääminen

- valtioneuvoston täytäntöönpanovastuu: jos säännökset eivät kuulu lainsäädännön alaan, ne voidaan panna

täytäntöön asetuksella

à jos sekasopimusten määräykset sis. lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, eduskunnan on hyväksyttävä

8.2.2 Unioniasioiden valmistelu valtioneuvostossa

- asian käsittelystä vastaa se ministeriö, jonka toimialaan asia sisältönsä puolesta kuuluu

à ministeriö voi saattaa tämän jälkeen asian valmistelujaostolle, jos asia liittyy usean ministeriön toimialaan tai

jos asia on periaatteellisesti merkittävä

- jos jaostossa ei päästä yhteisymmärrykseen, asia voidaan saattaa EU-asioiden komitealle

à jos asia ei ratkea EU-asioiden komiteassakaan, asia voidaan saattaa EU-ministerivaliokunnalle

à nämä kaksi elintä käsittelevät myös huomattavat tai laajakantoiset kysymykset

9. YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMET JA EY-OIKEUDEN NOUDATTAMISEN VALVONTA

9.1 Yhteisöjen tuomioistuin (EY-TI)

9.1.1 Kokoonpano

- 15 tuomaria (v. 2000), käytännössä jokaisella jäsenvaltiolla on ”oma” tuomarinsa; valitaan kuudeksi vuodeksi

kerrallaan jäsenvaltioiden yhteisellä sopimuksella

- tuomarin kelpoisuusvaatimukset RS 223 art.:ssa à kiistaton riippumattomuus

- tuomari voidaan erottaa kesken virkakauden vain muiden tuomarien ja julkisasiamiehen yksimielisellä päätöksellä

à edellytyksenä, ettei tuomari enää täytä välttämättömiä kelpoisuusehtoja tai hoida velvollisuuksiaan

- tuomarit valitsevat keskuudestaan yhden tuomarin toimimaan tuomioistuimen presidenttinä

- EY-TI:een kuuluu lisäksi kahdeksan julkisasiamiestä, joilla on samat pätevyysvaatimukset kuin tuomareilla

- jokaisella tuomarilla ja julkisasiamiehellä on lakimiesavustajien ja sihteerien muodostama kabinetti

9.1.2 Menettely yhteisöjen tuomioistuimessa

- tuomioistuin voi toimia joko täysistunnossa tai jaostoissa (tärkeimmät jutut täysistunnossa)

- juttu pannaan vireille EY-TI:een suorien kanteiden osalta EY-TI:n kirjaajalle osoitetulle kirjallisella hakemuksella

- ennakkoratkaisumenettelyssä asia tulee kuitenkin vireille kansallisen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyynnöstä

- jutun käsittely alkaa alustavalla tutkimuksella

- alustava raportti esitellään sitten yleiskokouksessa

- ennen jutun suullista käsittelyä esittelijä antaa raportin; itse suullinen käsittely on julkinen

- tuomioistuimen ratkaisupunninta tapahtuu suljettujen ovien takana

à tuomioistuimen päätös kirjoitetaan ranskalaisen mallin mukaisesti yksimieliseksi

9.1.3 Tulkintametodit

1) sanamuodon mukainen tulkinta: kun säännös on selvästi muotoiltu, täsmällinen ja kattaa ilmiselvästi ko. tilanteen

à erikieliset versiot voivat aiheuttaa ongelmia

2) historiallinen tulkinta: säännösten taustoihin perehdytään valmisteluasiakirjojen avulla

à kyse on johdetun oikeuden valmistelumateriaalista, sillä perustamissopimusten osalta ne ovat salaisia

3) systemaattinen tulkinta: säännöstä tulkitaan asiayhteydessään ja suhteessa muihin EY-oikeuden säännöksiin

à tässä voidaan käyttää myös analogista tulkintaa

4) teleologinen tulkinta: tuomioistuin selvittää säännöksen objektiivisen tarkoituksen ja ratkoo asian tämän perusteella

à tulkintaa käytetään joko koko oikeusjärjestelmän päämäärien tai konkreettisen tapauksen päämäärien vuoksi

5) oikeusvertaileva tulkinta: selvitetään jäsenvaltioiden oikeusjärjestysten suhtautuminen tutkittavaan kysymykseen

9.1.4 Toimivalta yhteisöpilarissa (I-pilari)

- RS 220 art.: EY-TI varmistaa, että EY-sopimusta tulkittaessa ja sovellettaessa noudatetaan lakia

à edellytyksenä kuitenkin, että asia pannaan tuomioistuimessa vireille

1) kanteet jäsenvaltioita vastaan (RS 226 ja 227 art.)

- jäsenvaltiot tai komissio voivat nostaa tällaisen kanteen, jos poliittinen painostus ei tuota tulosta

- komissio ei kuitenkaan nosta kannetta heti, vaan sen on käsiteltävä asiaa ensin hallinnollisessa järjestyksessä

à jäsenvaltiolle lähetetään virallinen huomautus; jos jäsenvaltio ei tottele, komissio antaa perustellun lausunnon

ja viimeisenä keinona vasta on komission mahdollisuus nostaa kanne

- kanne ei saa koskea muuta asiaa eikä siinä saa olla uusia perusteita

- jäsenyysvelvoitteiden rikkominen: primääri-, sekundäärioikeuden, EY:n ulkosopimuksen, yleisten

oikeusperiaatteiden tai EY-TI:n päätöksen rikkominen

à jäsenvaltio vastaa valtiokoneistonsa toiminnasta, jota tulkitaan laajasti (ml. itsehallintoyksiköt)

à jäsenvaltiolla on hyvin vähäiset mahdollisuudet puolustautua kanteita vastaan

- EY-TI: ei käy, että jäsenvaltio katsoo EY-toimielimen rikotun toimenpiteen EY-oikeuden vastaiseksi

à jos jäsenvaltio ei ryhdy EY-TI:n tuomion johdosta toimenpiteisiin, voidaan nostaa uusi kanne

- komissio antaa lausunnon, josta jäsenvaltio antaa huomautuksen, jonka jälkeen määräaika, jonka jälkeen

vasta kanteen nostaminen

2) kanteet EY:n toimielimiä vastaan

a) mitättömyyskanteet (RS 230 art.)

- jos kanne menestyy, EY-TI julistaa EY-toimielimen antaman säädöksen / päätöksen mitättömäksi

à säädöksillä ja päätöksillä tarkoitetaan sitovia EY-normeja

- kanneoikeus on jäsenvaltioilla sekä neuvostolla, komissiolla tai parlamentilla

à myös yksityinen oikeussubjekti voi nostaa kanteen, jos päätös on osoitettu niille tai se koskee niitä suoraan

tai erikseen

- kanne on nostettava 2 kk:ssa toimenpiteen julkaisusta tai kantajalle tiedoksiannista

b) velvoittamiskanteet (RS 232 art.)

- kanteen kohteena on parlamentin, neuvoston tai komission laiminlyönti tai toimimattomuus

- jos kanne menestyy, EY-TI velvoittaa ko. toimielimen tekemään kantajan vaatiman päätöksen

- kanneoikeus on jäsenvaltioilla, muilla EY-toimielimillä sekä yksityisillä (niihin kohdistetut päätökset)

- ennen kanteen nostamista toimielimelle on varattava 2 kk aikaa määritellä kantansa asiaan

à jos se ei määrittele kantaansa tässä ajassa, voidaan velvoittamiskanne nostaa

à jos velvoittamiskannetta ei voi nostaa, voidaan nostaa mitättömyyskanne

c) vaatimus asetuksen soveltamatta jättämisestä (RS 241 art.)

- vaatimus voidaan esittää vain jollain muulla perusteella EY-TI:n käsiteltäväksi tulleen tapauksen yhteydessä

- vaatimuksen voi myös tehdä milloin tahansa ja sen voi tehdä myös yksityinen henkilö

- jos vaatimus menestyy, asetus jätetään soveltamatta kyseisessä yksittäistapauksessa

3) vahingonkorvauskanteet (RS 235 ja 288 art.)

- edellytyksenä, että EY:n tai sen palveluksessa olevan henkilön toimenpide aiheuttaa vahinkoa

à kantajalla on todistustaakka toimen oikeudenvastaisuudesta ja vahingon syntymisestä

- kanne on pantava vireille 5 vuodessa korvausvelvollisuuden perustavasta tapahtumasta

- EY-TI: korvausvastuu on vain, kun yksityisten oikeuksia suojaavaa normia on rikottu selvästi ja erittäin vakavasti

à näitä ovat mm. yhdenvertaisuusperiaate ja oikeusvarmuusperiaate

- lisäksi EY:n vastuuta on rajoitettu sillä perusteella, että vahingollisen toimen tekee kansallinen viranomainen

4) EY-TI ennakkoratkaisujen antajana (RS 234 art.; ks. Tuomas Ojanen: Ennakkoratkaisumenettely)

9.1.5 Toimivalta yhteisön perustamissopimuksen IV osaston asioissa

- viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka sekä muu henkilöiden vapaaseen liikkumiseen liittyvä politiikka

- ennakkoratkaisupyynnön voi esittää vain se kansallinen tuomioistuin, jonka päätökseen ei saa hakea muutosta

à tällä tuomioistuimella on myös ennakkoratkaisupyynnön esittämisvelvollisuus, jos se on välttämätöntä

- RS 68(3) art.: neuvosto, komissio tai jäsenvaltio voi pyytää EY-TI:lta ratkaisua IV osaston tai sen nojalla annetun

säädöksen tulkinnasta

- EY-TI ei kuitenkaan voi antaa ratkaisua RS 62(1) art.:n nojalla toteutetusta toimenpiteestä tai päätöksestä, joka

koskee yleisen järjestyksen ylläpitämistä ja sisäisen turvallisuuden suojelemista

9.1.6 Toimivalta III-pilarissa (EU-sopimuksen 35 art.)

1) EY-TI voi antaa ennakkoratkaisuja tiettyjen säädösten tai toimenpiteiden tulkinnasta ja/tai pätevyydestä

à tämä edellyttää jäsenvaltion asiaa koskevaa julistusta, jossa jäsenvaltion on pitänyt valita, annetaanko mahd.

pyytää ennakkoratkaisua kaikille tuomioistuimille vai vain niille, joiden päätöksiin ei saa hakea muutosta

2) EY-TI voi tutkia ns. suoria kanteita puitepäätösten ja päätösten laillisuudesta

à kanteen voivat nostaa komissio tai jäsenvaltio 2 kk:ssa säädöksen julkaisemisesta

3) EY-TI:lla on riitojenratkaisutoimivaltaa

à edellytyksenä, ettei riitaa ole voitu neuvostossa voitu sopia 6 kk:ssa siitä, kun neuvoston jäsen saattoi asian

neuvoston käsiteltäväksi

9.1.7 Toimivalta eräissä erityiskysymyksissä

- EY-TI voi tutkia, ovatko EY-toimielimet noudattaneet EU-sopimuksen 6(2) art.:aa, jonka mukaan EU pitää

arvossaan EY-oikeuden yleisinä periaatteina perus- ja ihmisoikeuksia…

à tämä kuitenkin edellyttää, että EY-TI:llä on siihen toimivalta RS:n ja EU-sopimuksen perusteella

- EY-TI voi EU-sopimuksen 46 art.:n mukaan valvoa jäsenvaltioiden tiiviimpää yhteistyötä

9.2 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

9.2.1 Kokoonpano ja menettely

- erot EY-TI:een verrattuna:

à julkisasiamiehiä ei ole

à mahdollisuus ratkaista yksinkertaiset tai vähämerkityksiset kysymykset yhden tuomarin käsittelyssä

9.2.2 Toimivalta

- ei ole toimivaltainen ratkaisemaan jäsenvaltioiden tai EY-toimielinten nostamia kanteita eikä sillä ole valtaa

antaa ennakkoratkaisuja

1) henkilökuntajutut: kantajana EY:n henkilökuntaan kuuluva ja vastaajana hänen työnantajansa eli EY-toimielin

2) yksityisten nostamat mitättömyys- ja velvoittamiskanteet (RS 230 ja 232 art)

à yritysten komissiota tai neuvostoa vastaan nostamat kilpailuoik. asioita ja polkumyyntiasioita koskevat kanteet

3) vahingonkorvauskanteet: ensimmäinen oikeusaste yksityisten nostamissa vahingonkorvauskanteissa EY:tä vastaan

4) muutoksenhaku henkistä omaisuutta koskevissa asioissa

à yhdenmukaistamisviraston (tavaramerkkiasiat) päätöksiin tehdyt valitukset

9.3 Valitusoikeus yhteisöjen tuomioistuimeen

- RS 225 art.: 1. oikeusasteen tuomioistuimen päätöksiin voidaan hakea muutosta EY-TI:lta, mutta vain

oikeuskysymysten osalta

- valitusoikeutetut:

a) asianosaiset 1. oikeusasteen tuomioistuimessa

b) jäsenvaltiot ja EY-toimielimet

c) alkuperäisen tapauksen väliintulijat, jos 1. oikeusasteen päätös vaikuttaa heihin välittömästi

- kolme valitusperustetta: toimivallan puute, menettelyvirhe, EY-oikeuden virheellinen soveltaminen

à EY-oikeus tarkoittaa tässä primääri- ja sekundäärioikeutta, EY:n kv. sopimuksia ja yleisiä oikeusperiaatteita

- valituksella ei ole täytäntöönpanoa lykkäävää vaikutusta, ellei EY-TI päätä toisin

10. SISÄMARKKINOIDEN NELJÄ VAPAUTTA

10.1 Johdanto

10.1.1 Yleistä yhteis- ja sisämarkkinoista

- yhteis- ja sisämarkkinat: tavoite luoda kaupankäynnin kannalta yhtenäinen alue, jonka taloudelliset olosuhteet

vastaavat yhden jäsenvaltion sisäistä tilannetta

- RS 23 art.: EY:n perustana on tulliliitto

a) vienti- ja tuontitullit sekä niitä vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä EY-jäsenvaltioiden välillä

b) EY soveltaa yhteistä tullitariffia suhteessa kolmansiin maihin

10.1.2 Sisämarkkinoihin liittyvä yhdenmukaistaminen

- negatiivinen integraatio (kielletään yhteismarkkinoiden kannalta haitalliset toimenpiteet) ja positiivinen

integraatio (EY:n yhdenmukaistamistoimet, joilla lähennetään kansallisia lainsäädäntöjä

- täydelliset sisämarkkinat 1992 –ohjelma:

- komission v. 1985 tekemä sisämarkkinoiden valkoinen kirja: tavoitteena luoda täydelliset sisämarkkinat vuoteen

1992 mennessä – dynaamiset ja joustavat sisämarkkinat

- Euroopan yhtenäisasiakirja 1986: siirrytiin määräenemmistöpäätöksentekoon ja lisättiin RS 95 art., jonka mukaan

neuvosto voi antaa sisämarkkinoiden toteuttamiseksi tarvittavia säädöksiä määräenemmistöllä

à yksittäisellä jäsenvaltiolla ei ole näiden säädösten suhteen veto-oikeutta

- komissiolla on 6 kk aikaa hyväksyä tai hylätä kansalliset säännökset tai määräykset sen jälkeen, kun se on

todennut, etteivät ne ole (a) mielivaltaisen syrjinnän tai (b) jäsenvaltioiden välisen kaupan peitellyn rajoittamisen

keino ja (c) että ne eivät muodosta estettä sisämarkkinoiden toiminnalle

10.2 Tavaroiden vapaa liikkuvuus

10.2.1 Yleistä

- RS:ssa ei määritellä tavaran käsitettä

à EY-TI: tavara on rahassa mitattava tuote, joka voi olla vaihdannan kohteena

- vapaata liikkuvuutta koskevat säännökset koskevat sekä jäsenvaltioissa että EU:n ulkopuolella valmistettuja

tavaroita, kunhan ulkopuoliset on saatettu vapaaseen vaihdantaan EY-alueella

à maataloustuotteiden osalta noudatetaan kuitenkin RS 32 – 38 art.:n säännöksiä

10.2.2 Tullit, maksut ja verot tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteinä

1) tullit ja maksut (RS 25 art.)

- tuonti- ja vientitullit sekä niitä vaikutukseltaan vastaavat maksut & tullit ovat kiellettyjä jäsenvaltioiden välillä

- 25 art.:lla on välitön oikeusvaikutus

- 25 art. soveltuu, jos jäsenvaltion perimä maksu perustuu siihen, että tavara ylittää jäsenvaltion rajan

à merkityksellistä tässä on toimenpiteen vaikutus

à ei merkitystä, kilpaileeko maksun kohteena oleva tuontituote kotimaisten tuotteiden kanssa vai ei

- seuraavien maksujen periminen on kuitenkin sallittua:

a) aidon vastikkeen periminen palveluista

à lisäksi maahantuojan on saatava henkilökohtaista, yksilöitävää hyötyä palvelusta ja maksun on oltava

oikeassa suhteessa palveluun nähden

b) EY-oikeus tai kansainvälinen oikeus velvoittaa maksun perimiseen

2) verot (RS 90 art.)

- muista jäsenvaltioista peräisin oleville tuotteille ei saa määrätä korkeampia veroja kuin samanlaisille kotimaisille

tuotteille eikä sellaisia veroja, joilla välillisesti suojataan muuta tuotantoa

- 90 art.:lla on välitön oikeusvaikutus

- tietyt syrjinnän muodot on kielletty:

a) suora syrjintä: ulkomaisten ja kotimaisten tuotteiden erilainen verokohtelu voisi johtaa joidenkin

tuontituotteiden syrjintään

b) välillinen syrjintä: verot tai maksut eivät suoraan perustu tuotteen koti- tai ulkomaisuuteen, mutta käytännössä

johtavat tuontituotteiden syriintään

à tämä ei ole kiellettyä, jos jäsenvaltio osoittaa objektiivisesti hyväksyttävissä olevan oikeuttamisperusteen ja

käytetty keino on suhteellisuusperiaatteen mukainen

à b)-kohta koskee myös tuotteita, jotka ovat erilaisia kuin kotimaiset tuotteet, mutta kilpailevat niiden kanssa

- tällaisten tuotteiden verokohtelun ei tarvitse olla täysin samanlaista; vasta protektionistinen verotus on

kiellettyä

- vaikka 90 art. koskee sanamuodoltaan vain tuontia, koskee 90 art. EY-TI:n mukaan myös vientiä

10.2.3 Määrälliset rajoitukset ja vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet

1) määrälliset rajoitukset (RS 28 art.: tuonti; RS 29 art.: vienti)

- jäsenvaltioiden väliset määrälliset rajoitukset ja vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä

- jäsenvaltioiden väliset: asialla on oltava riittävä liityntä toiseen jäsenvaltioon

- määrälliset rajoitukset: tuonti-/vientikiintiöt tai täydelliset / osittaiset tuonti-/vientikiellot

- sekä 28 että 29 art.:lla on välitön oikeusvaikutus

2) RS 28 art.:n henkilöllinen ulottuvuus

- kielto kohdistuu pääsääntöisesti valtioon eikä velvoita yksityisiä oikeussubjekteja

à oikeuskirjallisuus: kielto voisi koskea yritysten syrjiviä toimenpiteitä

- valtioon voidaan rinnastaa yritykset, joille on annettu julkisia tehtäviä

3) vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden käsite

- EY-TI: käsitteen tulkinta on ollut laajentavaa

à suositus samaten kuin väliaikainen tai merkityksetön toimenpide voi olla riittävä

à merkitystä ei ole, onko kyseessä hallinnollinen vai lainsäädäntöön perustuva toimi

- Dassonville-ratkaisun osoittama Dassonville-kaava: vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä ovat kaikki

jäsenvaltioiden asettamat kauppaa koskevat säännökset, jotka (a) suoraan tai välillisesti, (b) tosiasiallisesti

tai mahdollisesti rajoittavat EY:n sisäistä kauppaa

4) vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet käytännössä (EY-TI:n Dassonville-kaavan perusteella)

a) tavaroiden maahantuontiin välittömästi kohdistuvat hallinnolliset ja muut rajoitukset

- mm. tarkastukset, luvat, todistukset, alkuperäilmoitukset

- vaikkei kotimainen lainsäädäntö tekisi eroa kotimaisten tuotteiden ja ulkomaisten tuontituotteiden välillä,

voidaan 28 art.:aa soveltaa, jos kyse riittävän yleisestä ja jatkuvasta tuontituotteiden syrjinnästä

- immateriaalioikeuslainsäädännöllä voidaan kuitenkin estää tuotteiden maahantuonti, jos ne loukkaavat

tuontivaltion immateriaalioikeuksia

b) maahantuojaa oikeudellisesti tai tosiasiallisesti syrjivät toimenpiteet

- mm. velvollisuus pitää edustajaa tuontivaltiossa tai maahantuojaa syrjivät prosessuaaliset säännökset

- sanktio ei saa olla suhteellisuusperiaatteen vastainen

c) kotimaisia tuotteita suosivat tai suosimaan kehottavat toimenpiteet

- mm. Buy Irish –ratkaisu: irlantilaisia kuluttajia kehotettiin ostamaan irlantilaisia tuotteita

- kotimaisia tuotteita voidaan suosia myös valtion ja kuntien hankinnoissa

d) tuotteiden tai niiden pakkauksien ominaisuuksia sääntelevät toimenpiteet

- lainsäädäntö, joka edellyttää valmistusmaan merkitsemistä tavaraan, on tosiasiassa syrjivää

- Cassis de Dijon –ratkaisu edellyttää, että yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti markkinoidun tuotteen on päästävä

myös muiden jäsenvaltioiden markkinoille, vaikka tuote ei täyttäisikään kansall. lainsäädännön määräyksiä

à jäsenvaltio voi kuitenkin oikettaa rajoitukset tietyin pakottavin vaatimuksin (ks. luku 10.2.5)

e) tuotteiden myyntiä ja markkinointia koskevat rajoitteet

- jakeluun, markkinointiin ja myyntiin liittyvät yleiset lainsäädännölliset rajoitteet

à säännökset voivat tosiasiassa vaikeuttaa tuontituotteiden markkinointia kotimaisia enemmän

- rajoitteet, joilla maahantuojia pakotetaan muuttamaan muualla käyttämäänsä jakelu- tai markkinointistrategiaa

10.2.4 Perustamissopimuksen 30 artiklan mukaiset oikeuttamisperusteet

- RS 30 art.:aan vetoamisen yleiset edellytykset:

- 30 art.:n perusteilla voidaan oikeuttaa toimenpide, joka muuten rikkoisi 28 tai 29 art.:aa

- 30 art.:n rajoitusperusteiden luettelo on tyhjentävä ja perusteita on tulkittava suppeasti

- oikeuttamisperusteisiin vetoamista on kuitenkin rajoitettu seuraavissa tapauksissa:

a) lainsäädäntö, johon vedotaan, on riittävässä määrin yhtenäistetty EY-tasolla

à RS 28 art. voi silti soveltua kansalliseen toimenpiteeseen, vaikka se vastaisi sekundäärioikeuden vaatimuksia

à myöskin direktiivien minimitasoa korkeampi kansallinen sääntely on voitava oikeuttaa 30 art.:n perusteella

b) suhteellisuusperiaate: rajoittavan toimenpiteen on oltava oikeasuhtainen

c) vähimmän rajoitteen periaate: on valittava keskenään yhtä tehokkaista toimenpiteistä se, joka vähiten rajoittaa

EY:n sisäistä kauppaa

à vapaata liikkuvuutta rajoittavalla lainsäädännöllä on myös todella pyrittävä väitettyyn tavoitteeseen ja

rajoitteella on voitava edistää tätä tavoitetta

d) vetoaminen 30 art.:aan ei saa perustua yksinomaan taloudelliseen intressiin

- eri oikeuttamisperusteisiin liittyvää EY-TI:n oikeuskäytäntöä:

1) julkinen moraali: tämä on pätevä oikeuttamisperuste

à julkisen moraalin käsitteet voivat kuitenkin vaihdella eri maissa

à kaksoisstandardi (sääntöjä sovelletaan eri tavalla kotimaisiin ja tuontituotteisiin) estää tähän vetoamisen

2) yleinen järjestys: hyväksytty aika harvoin, sillä suojantarve on voitava perustella objektiivisesti

3) yleinen turvallisuus: voi liittyä valtion ulkoiseen ja sisäiseen turvallisuuteen

4) ihmisten, eläinten ja kasvien terveys ja elämä: tässä edellytetään todellista uhkaa näille

à riittävän suuri terveysriski on oikeuttanut sääntelytoimenpiteen

5) kansallisaarteet: esineillä on poikkeuksellisen suuri merkitys jollekin jäsenvaltiolle tai sen osa-alueille

6) teolliset ja kaupalliset oikeudet: näitä käsitellään seuraavassa

- immateriaalioikeudet ja tavaroiden vapaa liikkuvuus:

- ”teolliset ja kaupalliset oikeudet” kattavat kaikki immateriaalioikeudet ja ovat luonteeltaan kansallisia

- vaikka immateriaalioikeudet voivat olla esteenä vapaalle liikkuvuudelle, tulisi immateriaalioikeuksien tavoitteet

silti turvata

- vapaan liikkuvuuden ja immateriaalioikeuksien suhteen pääperiaatteet:

a) erottelu immateriaalioikeuden olemassaolon ja käytön välillä: tätä EY-TI korosti aluksi

à EY-oikeus ei vaikuta oikeuksien olemassaoloon mutta voi rajoittaa niiden käyttöä

b) oikeuden ydinsisällön määrittely: EY-TI on siirtynyt tähän

à tärkeintä on, ettei EY-oikeus rajoita oikeuden ydinsisältöä eli sen keskeistä funktiota

c) oikeuksien aluellinen sammuminen eli raukeaminen

à kun immateriaalioikeuden haltija saattaa oikeuden suojaamat tuotteet ensi kertaa markkinoille EY-alueella,

ei haltija enää voi vedota oikeuteensa missään EY-jäsenvaltiossa estääkseen ko. tavaroiden tuonnin niihin

à tämä periaate koskee kaikkia immateriaalioikeuksia

- EY-TI:n oikeuskäytäntöä:

a) tavaramerkit

- Ideal Standard –ratkaisu: kun tavaramerkki on vaihtanut omistajaa vapaaehtoisesti, ei tämä johda oikeuden

sammumiseen à tätä EY-TI sovelsi alun perin

- Silhouette-ratkaisu: tavaramerkillä varustetun tuotteen myynti EU:n ulkopuolelle ei voi sammuttaa

tavaramerkkioikeutta EY:n osalta à torjuu kansainvälisen sammumisen ja EY-TI noudattaa tätä nykyään

b) patentit

- patentinhaltijan oikeus sammuu alueellisen sammumisen periaatteen mukaisesti

- tämä kuitenkin edellyttää patentinhaltijan suostumusta vaihdantaan à pakkolisenssin alla valmistetut

tuotteet eivät ole vapaassa vaihdannassa, koska suostumus puuttuu

c) tekijänoikeudet ja mallioikeudet

- samat periaatteet kuin patenteissa

- teoksen esittäminen ei kuitenkaan sammuta tekijänoikeuksia teokseen

d) palvelut

- 30 art.:n immateriaalioikeuksien suojaan voidaan vedota myös palvelujen osalta

10.2.5 Yhteisöjen tuomioistuimen kehittämät 28 artiklan sisäiset soveltamisrajoitukset

1) Cassis de Dijon ja pakottavat vaatimukset (ns. rule of reason –sääntö)

- vastavuoroisen tunnustamisen periaate: jossain jäsenvaltiossa hyväksytyn tuotteen tulisi päästä kaikkien

jäsenvaltioiden markkinoille riippumatta muiden jäsenvaltioiden kansallisista lainsäädännöistä

- jäsenvaltio voi silti estää vastavuoroisen tunnustamisen ns. pakottavilla vaatimuksilla, joilla vapaata liikkuvutta

rajoittava, mutta kotimaisiin ja tuontituotteisiin erotuksetta soveltuva toimenpide voidaan perustella:

1) vilpillisen kilpailun ehkäisemisellä

2) kuluttajansuojalla

3) ympäristönsuojelulla

4) verotuksellisilla seikoilla

5) työolojen parantamisella

à luettelo ei ole tyhjentävä

- pakottaviin vaatimuksiin vetoamisen yleiset edellytykset ovat samat kuin 30 art.:n kohdalla, mutta vapaata

liikkuvuutta rajoittavan toimenpiteen on sovelluttava erotuksetta kotimaisiin ja EY-tuontituotteisiin

2) Keck ja ”tietyt myyntijärjestelyt”

- kansallisen lainsäädännön tarkoitusta ei tarvitse perustella EY-oikeudessa hyväksyttävillä syillä, jos lainsäädäntö

täyttää sallitun myyntijärjestelyn EY-oikeudelliset tunnusmerkit

- Keck-ratkaisun taustana oli tyytymättömyys 28 art.:n ”vaikutukseltaan vastaavan toimenpiteen” määritelmän

laajuuteen ja Dassonville-kaavan kattavuuteen

- jotta kansallinen toimenpide katsotaan sallituksi myyntijärjestelyksi, on kolmen edellytyksen täytyttävä:

a) kysessä on ”myyntijärjestelyksi” luonnehdittava rajoitus

b) säännöksiä sovelletaan samalla tavalla kaikkiin alalla toimiviin

c) kansallisella toimenpiteellä on oikeudellisesti ja tosiasiallisesti sama vaikutus kotimaisten ja muista

jäsenvaltioista maahantuotujen tuotteiden markkinointiin

- EY-TI ei kuitenkaan määritellyt ”sallitun myyntijärjestelyn” käsitettä ratkaisussaan, mikä aiheutti epäselvyyttä

à myyntijärjestelyiksi myöh. hyväksytty sallittuihin vähittäismyyntikanaviin, myyntipisteiden aukioloaikoihin ja

mainostamiseen liittyviä kieltoja ja rajoituksia

- Keck-ratkaisu ei muuttanut suhtautumista rajoituksiin, jotka koskevat tuotteen tai sen pakkauksen ominaisuuksia

10.2.6 Kaupalliset valtion monopolit (RS 31 art.)

- jäsenvaltioiden on mukautettava monopolit niin, ettei hankinnassa tai myynnissä syrjitä tuontituotteita

- 31 art.:lla on välitön oikeusvaikutus ja se kattaa varsinaiset valtion omistamat, tosiasialliset sekä monopolit, jotka

on luotu yritykselle myönnetyllä yksinoikeudella

- tuontimonopolit purettava ja sallittava kilpaileva maahantuonti; tukkumyyntimonopolit voivat olla yhtä haitallisia

- muita monopoleja rajoittaa syrjintäkiellon periaate, joka ulottuu tavaroiden hankintaan, myyntiin ja markkinointiin

10.2.7 Yhteenveto

1) toimenpide erottelee tuontituotteiden ja kotimaisten tuotteiden välillä (RS 30 art.)

à jos toimenpide voidaan oikeuttaa 30 art.:n perusteilla, se on EY-oikeuden muk.; muuten se on 28 art.:n vastainen

2) toimenpide soveltuu erotuksetta tuontituotteisiin ja kotimaisiin tuotteisiin

a) onko toimenpide sallittu myyntijärjestely (Keck)? Jos on, niin se on EY-oikeuden muk.; jos ei, niin…

b) onko toimenpide oikeutettavissa pakottavilla vaatimuksilla (Cassis de Dijon)? Jos on, niin EY-oikeuden muk;

jos ei, niin toimenpide on 28 art.:ssa lopullisesti kielletty

- muut poikkeusperusteet, jotka tosin ovat harvinaisia:

1) RS 86(2) art.: yleishyödyllisiä palveluita tuottavat yritykset ja fiskaaliset monopolit (ks. luku 11.5.1)

2) RS 134 art.: EY:n ulkopuolelta olevat tuotteet

3) RS 296 – 298 art.: valtion keskeiset turvallisuusintressit

10.3 Palvelujen vapaa liikkuvuus ja vapaa sijoittautumisoikeus

10.3.1 Yleistä

- RS 49(1) ja 50(3) art. kieltävät palvelujen vapaan liikkuvuuden esteet; näillä on välitön oikeusvaikutus

- palvelut (RS 50(1) art.): suoritukset, joista tavallisesti maksetaan korvaus ja joita ei voida luokitella muiden

vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten alaisuuteen

- sijoittautuminen: vastaanottavassa valtiossa pysyvästi harjoitettava itsenäinen taloudellinen toiminta

à yrityksen rekisteröinti ei ole välttämätöntä

- määräysten henkilöllinen ulottuvuus:

- jotta palveluntarjoajan toimintaa tukeva henkilö tai yritys voisi hyötyä vapaan liikkuvuuden säännöistä, on

palveluntarjoajan ja sitä tukevan välillä oltava riittävä toiminnallinen yhteys

- henkilö, joka siirtyy pääasiallisesti asumaan toiseen jäsenvaltioon, jotta hän saisi palveluita toistaiseksi, ei voi

vedota palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen

10.3.2 Palvelujen vapaan liikkuvuuden kielletyt rajoitukset (RS 49 art.)

- rajoitusten ei tarvitse olla sitovia, pysyviä tai vaikutukseltaan yleisiä tullakseen 49 art.:n piiriin

- kiellettyjä voivat olla myös kotimaisiin ja muista jäsenvaltioista tuleviin palvelujen tarjoajiin erotuksetta

soveltuvat toimenpiteet

- palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevat säännökset eivät estä käänteistä syrjintää

- RS 49 art. jakaa kielletyt toimenpiteet seuraavasti:

1) kansalaisuuden perusteella syrjivät toimenpiteet

- tietyn palvelun tarjoajalta edellytetään jäsenvaltion kansalaisuutta tai yrityksen rekisteröintiä ao. maassa

- syrjinnän ei tarvitse perustua välittömästi tietyn palvelun tarjoamiseen tai vastaanottamiseen

à Cowan-ratkaisu: turisti oli oikeutettu Ranskassa tapahtuneen pahoinpitelyn perusteella samoihin korvauksiin

kuin Ranskan kansalaiset

- EY-TI:n pakottaviin vaatimuksiin ei voida vedota syrjinnän oikeuttamiseksi

2) asuin-, oleskelu- tai kotipaikan perusteella syrjivät säännökset

- Van Binsbergen –ratkaisu: jäsenvaltio voi oikeuttaa syrjinnän vetoamalla yleisen edun asettamiin vaatimuksiin

3) kotimaisiin ja muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin palvelujen tarjoajiin erotuksetta soveltuvat toimenpiteet

- edellytys: rajoitukset estävät palvelun tarjoajan toimintaa, haittaavat sitä tai tekevät sen vähemmän

houkuttelevaksi

- mm. kansallisten tutkintojen, todistusten tai diplomien edellyttäminen

à myös hallinnollisen luvan vaatiminen, jos luvan saaminen edellyttää objektiivisesti katsoen tarpeettomia

ammatillisia todistuksia

- rajoitukset voivat koskea myös:

a) tilanteita, joissa palvelun tarjoaminen on estetty kokonaan

b) palvelun tarjoamisen tapaa ja ehtoja

à myös, vaikka rajoitukset eivät erottelisi oikeudellisesti ja tosiasiallisesti kotimaisia ja muiden

EY-jäsenvaltioiden palveluntarjoajia

4) muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneita palvelujen tarjoajia yleisesti syrjivät toimenpiteet

- toimenpiteet yleisesti estävät tai haittaavat palvelujen tarjoajia toimimista kohdevaltiossa

- mm. vaatimus hankkia kansallinen ajokortti tai kiinteän omistusoikeuden sitominen kielitaitoon tai

pidempiaikaiseen oleskeluun alueella

10.3.3 Sijoittautumisoikeuden kielletyt rajoitukset (RS 43 art.)

- 43 art.:lla on välitön oikeusvaikutus

- syrjintäkiellon periaate: muiden jäsenvaltioiden kansalaisia ei saa asettaa sijoittautumisoikeuden kannalta

epäedullisempaan asemaan kuin oman valtion kansalaisia

- rajoitusten ei tarvitse olla sitovia, pysyviä tai vaikutukseltaan merkittäviä tullakseen 43 art.:n piiriin

- rajoituksen ei tarvitse liittyä suoraan sijoittautumiseen, vaan se voi koskea myös muita sijoittautumisen kannalta

tarpeellisia toimenpiteitä

- jäsenvaltiossa tilapäisesti oleskeleva ei ole oikeutettu kaikkiin sosiaalietuuksiin

- jäsenvaltio ei saa estää siellä rekisteröityjen yritysten tai kansalaistensa sijoittautumista toiseen jäsenvaltioon

à EY-TI on kuitenkin tulkinnut tätä varovaisemmin yritysten kuin kansalaisten suhteen

10.3.4 Palvelujen vapaata liikkuvuutta ja vapaata sijoittautumisoikeutta koskevat poikkeukset

1) julkisen vallan käyttö (RS 45 art.)

- jatkuva tai tilapäinen liityntä julkisen vallan käyttöön ko. jäsenvaltiossa

à toiminnot, joilla on välitön ja erityinen yhteys julkisen vallan käyttöön

à asianajajakunta ei käytä julkista valtaa 45 art.:n mielessä

2) yleinen järjestys tai turvallisuus sekä kansanterveys (RS 46 art.)

- ulkomaalaisiin voidaan soveltaa erityissääntelyä näiden perusteella

à perusteeseen vetoamisen on kuitenkin oltava suhteellisuusperiaatteen ja RS 30 art.:n mukaisesti oikeutettua

3) EY-TI:n kehittämät palvelujen vapaata liikkuvuutta ja sijoittautumisoikeutta koskevat poikkeukset

- ns. yleiseen etuun perustuvat pakottavat vaatimukset, joihin voidaan vedota vain silloin, kun kansallinen

toimenpide soveltuu erotuksetta kotimaisiin ja muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin henkilöihin / yrityksiin

- yleiset edellytykset pakottaviin vaatimuksiin vedotessa:

a) pakottava vaatimus on EY-oikeudessa hyväksytty tai hyväksyttävissä oleva

b) yleistä etua ei ole jo turvattu kansallisilla säännöksillä

c) kansallisella toimenpiteellä voidaan todella saavuttaa yleinen etu, johon vedotaan

d) aluetta ei ole riittävässä määrin harmonisoitu

e) suhteellisuusperiaate

f) vähimmän rajoitteen periaate

à jäsenvaltiolla on toimivalta määritellä se suojan taso, joka sen alueella halutaan taata

g) säännöksen tarkoituksena on suojella nimenomaan oman valtion tai sen kansalaisten intresseihin liittyvää

yleistä etua

h) rajoitteet ovat perusteltuja tavoitellun suojan tason kannalta

- palvelun tarjoaja joutuu pääsääntöisesti noudattamaan kohdemaan valvonnallisia ja syrjimättömiä säännöksiä

à ei kuitenkaan, jos valvonnalla suojattava etu on turvattu jo tarjoajan sijoittautumisjäsenvaltiossa

sovellettavilla säännöksillä

10.3.5 Harmonisointitoimenpiteet palvelujen vapaan liikkuvuuden ja vapaan sijoittautumisoikeuden alueella

1) liikkumis- ja oleskeluvapautta koskeva direktiivi

2) pankkipalvelujen vapauttamista koskeva 2. direktiivi: yksi toimilupa riittää toimintaan koko EY-alueella

3) tutkintojen tunnustamiseen liittyvät direktiivit

10.4 Henkilöiden vapaa liikkuvuus

10.4.1 Kehityslinjoja

- EY-TI on laajentanut palvelujen tarjonnan vapautta koskevien määräysten soveltamisalaa siten, että ne koskevat

myös palvelujen vastaanottajia

- henkilöiden vapaa liikkuvuus laajentui 1990 kolmen direktiivin avulla koskemaan myös ei-aktiivisia

jäsenvaltioiden kansalaisia

à edellytyksenä yleiselle, eläkeläisten ja opiskelijoiden oleskeluoikeudelle on se, ettei henkilöstä aiheudu

kustannuksia vastaanottavan valtion julkiselle taloudelle

- RS 18 art.: jokaisella EU-kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella

- EY:n työvoimasta kuitenkin vain 2 % käyttää liikkumisoikeuttaan hyväkseen kieli- ja kulttuurisyiden vuoksi

10.4.2 Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sääntelyn soveltamisala

- liikkumisvapaus kattaa (a) oikeuden lähteä kotimaasta, (b) oikeuden tulla vastaanottavaan valtioon, (c) oikeuden

oleskella vastaanottavassa valtiossa ja (d) oikeuden palata kotimaahansa

- oleskelulupavaatimuksia ei ole poistettu, mutta oleskelulupaa ei tarvitse hankkia etukäteen

à alle 3 kk:n oleskeluun ei kuitenkaan tarvita oleskelulupaa

1) työntekijöiden vapaa liikkuvuus (RS 39 art.)

- oikeus hakea ja tehdä työtä vastaanottavassa valtiossa à työlupaa ei tarvita ja kansalaisuuteen perustuva syrjintä

on kiellettyä

- 39 art.:lla on välitön oikeusvaikutus

à yksityinen voi vedota 39 art.:aan myös muita yksityisoik. oikeussubjekteja vastaan

- EY-asetus työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta EY:n alueella (1968):

à EU-maiden kansalaiset yhdenvertaisia valtion oman kansalaisten kanssa työnsaannin ja –välityksen suhteen

à tasa-arvoinen kohtelu on taattava myös työntekijän perheenjäsenille

- vapaaseen työnteko-oikeuteen on kuitenkin olemassa poikkeus RS 39(4) art.:ssa (julkishallinnon palvelussuhteet)

à koskee vain tehtäviä, joissa on kysymys julkisen vallan käytöstä (ml. pakkovallan käyttö)

2) muiden henkilöiden vapaa liikkuvuus

- v. 1990 kolme direktiiviä: yleistä, eläkeläisten ja opiskelijoiden oleskeluoikeutta koskevat direktiivit

à edellytyksenä, ettei henkilöstä aiheudu kustannuksia vastaanottavan valtion julkiselle taloudelle

- oleskeluoikeus koskee myös henkilön perheenjäseniä

10.4.3 Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevat poikkeukset

1) perustamissopimuksen mukaiset poikkeusperusteet

- perusteilla henkilön maahanpääsy voidaan estää, evätä, jättää oleskelulupa uusimatta tai henkilö voidaan karkottaa

à rajoituksen täytyy silti olla suhteellisuusperiaatteen mukainen

- EY-TI: myös yksityiset oikeussubjektit voivat vedota näihin poikkeusperusteisiin

a) yleinen järjestys (RS 39(3) art.) ja turvallisuus (RS 46(1) art.)

- lähtökohtana näiden määrittelyssä ovat kunkin jäsenvaltion kansalliset säännökset

- EY-TI: henkilön käyttäytymisen on oltava riittävän vakavaa ja todellista, yhteiskunnan perustavaa laatua

oleviin intresseihin kohdistuvaa uhkaa

à jäsenvaltion toimenpiteiden perustuttava henkilön käyttäytymiseen, ei yl. lainkuuliaisuuden ylläpitämiseen

- jäsenvaltio ei voi vedota näihin, jos se ei ole ryhtynyt tehokkaisiin toimiin estämästä omia kansalaisiaan

käyttäytymästä vastaavalla tavalla

- myös vakava mielenterveyden häiriö ja riippuvuus huumausaineista voivat uhata yl. järjestystä & turvallisuutta

b) kansanterveys (RS 55 art.)

- kyse on direktiivin 64/221/ETY liitteessä mainitusta taudista tai sairaudesta

à mm. WHO:n terveysasetuksessa mainittu karanteenin alainen tauti, tuberkuloosi tai syfilis

- tähän ei voida vedota, jos tauti tai sairaus ilmenee vasta 1. oleskeluluvan myöntämisen jälkeen

2) EY-TI:n kehittämät rajoitukset henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen

- kyse on yleiseen etuun liittyvästä pakottavasta syystä

à suhteellisuusperiaate: rajoitukset ovat soveliaita tavoitteen saavuttamiseksi ja niihin vetoaminen on oikeasuht.

10.4.4 Liikkuvien henkilöiden sosiaaliturva (EY-sosiaaliturva-asetus (1971) ja sen EY-täytäntöönpanoasetus)

- yhdessä maassa ansaitut sosiaalietuudet säilyvät henkilön siirtyessä toiseen maahan ja yhteenlasketut etuudet

maksetaan siinä maassa, jossa henkilö asuu

à sosiaaliturvan tason takaaminen

à maksamisesta vastaa työskentelymaa, mutta etuudet maksetaan valtiossa, jossa henkilö asuu

- asetuksen tarkoituksena ei ole yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden sosiaaliturvalainsäädäntöä

- lähtökohta: työntekijän sosiaaliturvaan sovelletaan työn suorituspaikan lainsäädäntöä

à asetuksessa luetellaan poikkeukset

- kansallisen kohtelun periaate: asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla henkilöillä samat oikeudet ja velvollisuudet

kuin oman maan kansalaisilla

10.5 Pääomien vapaa liikkuvuus

10.5.1 Yleistä

- talous- ja rahaliittoon sekä yhteiseen valuuttaan siirtyminen edellyttää pääomien vapaata liikkuvuutta

- määräysten henkilöllinen ulottuvuus:

a) hyödyttävät sekä yksityisiä oikeussubjekteja ja julkisoikeudellisia toimielimiä

b) velvoittavat jäsenvaltioita ja saattavat velvoittaa yksityisiä oikeussubjekteja

10.5.2 Pääomien vapaan liikkuvuuden kielletyt rajoitukset (RS 56 art.)

- rajoitukset, jotka koskevat pääomienliikkeitä jäsenvaltioiden välillä tai jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä

- jäsenvaltio ei saa tehdä pääomien vientiä luvanvaraiseksi, mutta ennakkoilmoitus voidaan edellyttää

- 56 art. kattaa myös sitomattomat, väliaikaiset ja vaikutukseltaan vähämerkitykselliset rajoitteet

- 56 art.:lla on välitön oikeusvaikutus

10.5.3 Pääomien vapaata liikkuvuutta koskevat poikkeukset

- RS 58 art.:n poikkeukset:

1) verolainsäädännön säännökset, joiden perusteella verovelvollisia kohdellaan eri lailla asuinpaikan tai pääomien

sijoituspaikan perusteella

2) välttämättömät toimenpiteet verotuksen ja rahoituslaitosten toiminnan valvomiseksi, pääomanliikkeiden

ilmoitusmenettelyn vuoksi tai yleisen järjestyksen / turvallisuuden kannalta perustellut toimenpiteet

3) EY-oikeuden muk. sijoittautumisoikeuden rajoitukset

- ei mielivaltaista syrjintää eikä peiteltyä rajoittamista

- 58 art.:aan vetoamisen yl. edellytykset: (a) suhteellisuusperiaate, (b) vähimmän rajoitteen periaate, (c) aluetta ei ole

harmonisoitu riittävästi

à mm. rahanpesua koskevia säännöksiä on harmonisoitu

- muut poikkeamisperusteet:

1) tiettyjä kolmansia maita koskevia pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksia voidaan soveltaa (RS 57 art.)

à RS 59 art.: neuvosto voi EKP:ta kuultuaan päättää näistä rajoituksista tietyissä olosuhteissa

2) pääomien liikkuvuutta voidaan rajoittaa myös kolmatta maata koskevien talouspakotteiden nojalla, jos kyse on

EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevien määräysten nojalla annetuista pakotteista (RS 60 art.)

3) EY-TI:n kehittelemät yleistä etua koskevat pakottavat syyt

11. EUROOPAN YHTEISÖN KILPAILUOIKEUS PÄÄPIIRTEISSÄÄN

11.1 Johdanto

11.1.1 EY:n kilpailuoikeuden erityispiirteet

- erityispiirteet liittyvät kilpailuoikeuden säännösten integraatiota edistäviin tavoitteisiin:

a) EY:n sisäiset kaupan esteet on torjuttava myös yritysten välillä

b) pieniä ja keskisuuria yrityksiä kohdellaan suuria suosiollisemmin

- kilpailuoikeuden tavoitteita:

a) talouden tehokkuus

b) toimivan kilpailun taso

- EY:n kilpailuoikeutta arvosteltu siitä, että integraatiotavoitteita on painotettu liikaa tal. tehokkuuden kustannuksella

- EY:ssä hyöty-haitta –analyysi eli ns. rule of reason –analyysi onkin USA:ta paljon vähäisempää

11.1.2 EY:n kilpailuoikeuden yleinen soveltamisala

- kilpailuoikeuden säännökset soveltuvat lähtökohtaisesti kaikilla talouden sektoreilla samalla tavalla

- maantietellinen soveltamisala: ekstraterritoriaalinen soveltaminen eli sovelletaan EY-alueen ulkopuolelle

à Woodpulp-ratkaisu: merkityksellistä on se, että pannaanko sopimus täytäntöön EY-alueella vai ei

- kansallisen kilpailuoikeuslainsäädännön ja EY:n kilpailuoikeuden rinnakkainen soveltaminen:

à lähtökohtana EY-oikeuden etusijaperiaate

à oikeuskirjallisuus: kansallinen oikeus ei voisi kieltää RS 81(3) art.:n legaalipoikkeuksen tarkoittamaa

sopimusta, mutta kylläkin ryhmäpoikkeusasetuksessa sallitun sopimuksen

11.2 Perustamissopimuksen 81 artikla

11.2.1 Perustamissopimuksen 81(2) artiklan soveltamisala

1) yrityksen käsite

- mikä tahansa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka on mukana taloudellisessa toiminnassa

2) sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat

- sopimus: kattaa myös ”herrasmiessopimukset” ja allekirjoittamattomat sopimukset

- yritysten yhteenliittymien päätökset: alakohtaisten yhdistysten sekä teollisuuden & yritysten liittojen päätökset

- yhdenmukaistetut menettelytavat: yritysten välinen koordinoitu käyttäytyminen (”henkinen konsensus”), joka

ei kuitenkaan saavuta sopimuksen tunnusmerkkejä

à ei kiellettyä, jos ei ole todisteita kontaktista, jonka tarkoituksena on vaikuttaa markkinakäyttäytymiseen

3) vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

- EY-TI: yhden jäsenvaltion sisäisetkin sopimukset voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

à riittävää, jos sopimuksella saattaa olla Dassonville-kaavan mukaisia vaikutuksia

- EY-TI: riittää myös, että kauppaa koskevat sopimukset ovat olennainen osa muita sääntöjä

4) kilpailukriteeri

- riittävää on kilpailun estämisen, rajoittamisen tai vääristämisen tarkoitus taikka vaikutus

- kilpailunrajoitusten, joihin RS 81(2) soveltuu, jaottelua:

a) horisontaaliset: sopimukset tms. järjestelyt saman tuotantoportaan sisällä

b) vertikaaliset: sopimukset tms. järjestelyt eri tuotantoportaiden välillä

- jos sopimukseen sisältyy markkinoiden jakoon tähtäävä vientikielto, ei vaikutuksia tarvitse tutkia

- myös mahdollinen kilpailun rajoittaminen riittää

- EY-TI:n taloudellisiin vaikutuksiin perustuva analyysi: kaikki rajoitukset eivät tule 81(2) art.:n piiriin, jos:

a) rajoitukset ovat objektiivisesti välttämättömiä sopimuksen toteuttamiseksi, tai

b) sellaisia, että ilman rajoitusta toinen osapuoli ei olisi kaupallisen riskin vuoksi tehnyt sopimusta

à markkinoiden jakoa ei kuitenkaan sallita

5) de minimis –sääntö

- toimenpide ei tule RS 81(2) art.:n piiriin, jos sen vaikutus on riittävän vähäinen

- v. 1997 komission tiedonanto: horisontaalisopimuksissa osallistuvien yritysten markkinaosuus < 5 %,

vertikaalisopimuksissa < 10 % millään relevanteilla markkinoilla

- toimenpidettä ei kuitenkaan pidetä vähäisenä, jos kilpailu ko. markkinoilla häiriintyy usean saman yrityksen

rinnakkaisten sopimusten yhteisvaikutuksesta

11.2.2 Mitättömyysseuraamukset

- RS 81(1) art.:n vastaiset sopimukset ovat mitättömiä; mitättömyys on alkuperäistä

- mitättömyys koskee kuitenkin vain 81(1) art.:n vastaisia osia sopimuksesta; loput sopimuksesta voi olla pätevä

11.2.3 Poikkeuslupa – tästä on v. 2004 täytäntöönpanoasetuksen yhteydessä luovuttu

11.2.4 Ryhmäpoikkeusjärjestelmä

- tietyt sopimukset ovat automaattisesti RS 81(3) art.:n mukaisia, jos sopimukset täyttävät ko. asetusten edellytykset

- ryhmäpoikkeusasetukset annetaan määräajaksi

à määritellään sallittu sopimustyypi, sallitut sopimusehdot (valkoinen lista) ja kielletyt ehdot (musta lista)

à lisäksi harmaa lista: kiellettyjä tai sallittuja ehtoja, joita komission on vastustettava usein 6 kk:n kuluessa

- sopimusehto on sallittu, jos komissio ei reagoi ajoissa

- vähäisestikin ryhmäpoikkeusasetuksesta poikennut sopimus on EY-kilpailuoikeuden mukainen vain, jos se

täyttää legaalipoikkeuksen määritelmän RS 81(3) art.:ssa

- ryhmäpoikkeusasetukset koskevat mm. yksinomaisuus-, franchising-, erikoistumis-, tutkimus- & tuotekehittely-

sekä tekniikan siirtoa koskevia sopimuksia

11.3 Määräävän asema väärinkäyttö (RS 82 art.)

11.3.1 Määräävän aseman määrittely

1) relevanttien markkinoiden määrittely

a) relevantit tuotemarkkinat: ne tuoteryhmät, joiden välillä vallitsee riittävästi kilpailua

à mitä tuotteita tai palveluja kuluttajat mieltävät riittävän samankaltaisiksi, että ne voisivat korvata toisensa

b) relevantit maantieteelliset markkinat: alue, jolla tuotteet kilpailevat samankaltaisilla kilpailuedellytyksillä

à määräävän aseman on ilmettävä yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla

2) määräävä asema

- hyvin suuri markkinaosuus, mutta pienempikin riittää, jos kilpailijoiden markkinaosuudet ovat huomattavasti

pienempiä tai jos ilmenee määräävää asemaa tukevia lisätekijöitä

3) yhteinen määräävä asema

- emo- ja tytäryhtiöt

- myös toisistaan oikeudellisesti ja taloudellisesti erilliset yritykset

- yritykset, joilla on sellaisia taloudellisia yhteyksiä, että ne omaksuvat saman käyttäytymisen markkinoilla

11.3.2 Väärinkäyttö

- RS 82 art.:ssa luetellut esimerkit

à yleisin väärinkäytön muoto on sitominen: tietyn tuotteen toimittaminen sidotaan toisen, siihen liittymättömän

tuotteen ostovelvollisuuteen

- väärinkäytöstä syytetty yritys voi puolustautua vetoamalla objektiiviseen oikeuttamisperusteeseen

à esim. että tilaajayritys on maksuvaikeuksissa tai sen liike-etiikka on kyseenalaista

- määräävän aseman ei tarvitse mahdollistaa väärinkäyttöä; riittää väärinkäytön vaikutuksen vahvistaminen

à EY-TI: mahdollista, että 82 art. soveltuu, kun väärinkäytön vaikutukset ilmenevät rinnakkaisilla markkinoilla

11.4 Sulautumisen valvonta (fuusiovalvonta-asetus (1989))

- one stop shop –periaate: joko vain kansallinen oikeus tai vain EY-asetus soveltuu

- sulautuminen ei ole sallittu, jos fuusio luo määräävän aseman tai vahvistaa sellaista sillä seurauksella, että

tehokas kilpailu yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla estyy

à alle 25 % relevanteista markkinoista olisi todennäköisesti sallittu

- asetuksen kattamat fuusiot on ilmoitettava komisiolle, jonka tehtävä päätös 6 kk:ssa

à jos vakavia epäilyjä fuusion soveltuvuudesta yhteismarkkinoille, komissio aloittaa perusteellisen tutkimuksen

à lopulta komission päätös: fuusion salliminen, sen ehtojen muuttaminen tai kieltäminen

- fuusioon osalliset yritykset voivat valittaa 1. oikeusasteen tuomioistuimeen

11.5 Jäsenvaltion toimeenpiteet Euroopan yhteisön kilpailuoikeudessa

11.5.1 Julkiset yritykset sekä yritykset, joille jäsenvaltio on myöntänyt erityis- tai yksinoikeuksia (RS 86 art.)

- nämä yritykset ovat pääsääntöisesti täysimääräisesti RS:n määräysten alaisia

- julkinen yritys: valtiovalta käyttää suoraan tai välillisesti ratkaisevaa vaikutusvaltaa sen liiketal. toiminnassa

à kattaa julkisoik. laitokset, jos ne harjoittavat taloudellista tai kaupallista toimintaa tarjoamalla tavaroita ja

palveluja yhteismarkkinoilla

- RS 86(2) art. sisältää poikkeussäännöksen, jolla on välitön oikeusvaikutus:

à EY-TI: yrityksen toimintaan tulee liittyä valtiollinen intressi ja yrityksen aseman on perustuttava valtion

toimenpiteisiin sekä yrityksen on välttämättä jouduttava toimimaan EY-oikeuden vastaisesti

- komissiolla on myös RS 86 art.:n nojalla oikeus antaa siihen liittyviä tarpeellisia direktiivejä, joilla komissio on

vapauttanut mm. televiestintäalaa, sähkömarkkinoita ja lentoliikennettä

11.5.2 Valtion tuki (RS 87 art.)

- RS 87(1) art. kieltää tuen, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotain yritystä tai tuotannonalaa,

jos tällä on vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

à vääristämisedellytys täyttyy, jos edunsaajayrityksen asema tosiasiallisesti vahvistuu

- valtion tuki voi ilmetä missä muodossa ja mitä kautta tahansa, kunhan tuesta on yritykselle hyötyä

- tuen on oltava valikoivaa eli erityistä: sen on kohdistuttava tiettyihin yrityksiin tai tiettyyn tuotannonalaan

- tuesta on tehtävä ilmoitus komissiolle, myös sallitusta tuesta

à harkinnanvaraisesti tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille päättää komissio

11.5.3 Lojaliteettivelvoite ja kilpailuoikeus (RS 10(2) art.)

- valtion toimet eivät saa tehdä tyhjäksi yrityksiä koskevia kilpailuoikeudellisia määräyksiä:

1) RS 10 ja 82 art.:n suhde

- näitä voidaan soveltaa, jos yritykselle annetaan lainsäädännöllä taloudellinen valta-asema, jonka perusteella se

voi estää kilpailun relevanteilla markkinoilla

2) RS 10 ja 81 art.:n suhde

- jäsenvaltio ei saa määrätä yrityksiä tekemään RS 81 art.:n vastaisia järjestelyjä, suosia näitä tai vahvistaa

näiden toimenpiteiden vaikutuksia

- jäsenvaltio ei saa poistaa omalta sääntelyltään sen valtiollista luonnetta siirtämällä yksityisille toimijoille

vastuunsa tehdä taloudellisia päätöksiä

- kuitenkin lainsäädäntö, jonka seurauksena yrityksen ei tarvitse tehdä 81 art.:n vastaista sopimusta, koska

lainsäädäntöön itseensä sisältyy jo tällainen rajoitus, ei ole 10(2) art.:n ja 81 art.:n vastainen