Olet täällä: Etusivu / / Oppimisesta opettajana

Oppimisesta opettajana

15.5.2016 10:53: Kirjoittanut Vieraskynä / 0 kommenttia

 

Kirjoittaja on Pykälä ry:n palkitsema Vuoden opettaja 2016 sekä prosessi- ja insolvenssioikeuden yliopistonlehtori.

 

Opettajan työssä oppii koko ajan jotain uutta. Opetuksen substanssin osalta opiskelijoiden kysymykset saavat usein huomaamaan jonkin näkökohdan, jota en ole tullut aikaisemmin ajatelleeksikaan. Varsinkin pienryhmien ja seminaarien opettajana toimiessaan oppii myös paljon vuorovaikutuksesta ja kommunikoinnista. Esimerkiksi saatan luulla esittäneeni viestini selkeästi, mutta kuulijat eivät välttämättä olekaan kokeneet asiaa samoin. Mahdollisuuden uuden oppimiseen antaa omalla tavallaan myös tämän blogin kirjoittaminen, sillä blogitekstin tuottaminen on itselleni aika uusi kirjoittamisen muoto. Monipuolista kirjallista ilmaisemista harjoitellessani saan samalla tilaisuuden itsereflektointiin: mitä asioita pidän tärkeinä opetuksen ja oppimisen kannalta ja miten olen käytännössä toiminut niiden toteuttamiseksi.

Itse ajattelen, että parhaiten oppii tekemällä itse. Jos tavoitteena on oppia hahmottamaan oikeudellisia ongelmia ja antamaan niihin perusteltuja vastauksia, niin silloin parasta on itse hahmotella aineistosta esiin nousevia oikeudellisia ongelmia ja itse miettiä, miten ne voisi perustellulla tavalla ratkaista. Tekeminen itse ei tarkoita samaa kuin tekeminen yksin. Omista hahmotelmista ja ratkaisuehdotuksista on hyvä keskustella muiden kanssa – niin toisten opiskelijoiden kuin opettajankin kanssa. Saatu palaute auttaa huomaamaan, mitä jo osaa ja mitä taas ei niinkään. Samalla voi testata, vakuuttavatko omat perustelut yhtään ketään. Oikeustieteeseen olennaisesti kuuluva asioiden tulkinnanvaraisuus avautuu myös yleensä hyvin tätä kautta.

Mielestäni hyödyllisintä ja ”prosessiekonomisinta” on saada palautetta tekemisistään silloin, kun vielä opiskelee ja harjoittelee jotain asiaa. Omaa treeniään voi palautteen myötä suunnata paremmin.   Oma osaamistaso ei myöskään jää mysteeriksi, joka selviää vasta tentissä tai vasta kun valmis seminaarityö on opponoinnin kohteena.

Yliopiston Iso Pyörä -uudistuksen yhtenä linjauksena esitetään, että opinnoissaan pidemmällä olevat opiskelijat voisivat toimia opintojaan aloittelevien opettajina esimerkiksi pienryhmien ohjaajina. Tämä opiskelijat opettajina -malli tarjoaisi mainion tilaisuuden lisätä ja kehittää opetuksen aikana annettavaa palautetta. Hyötyjinä eivät olisi vain kursseilla opiskelijoina olevat. Toimimalla opettajana tosiaan oppii paljon itsekin. Opiskelijat opettajina -malli tuo mieleeni myös sen tärkeän näkökohdan, että tiedekunnan opiskelijat ja opettajat eivät ole millään tavalla toistensa vastapuolia. Sen sijaan molemmilla ryhmillä on pohjimmiltaan yhteinen tavoite: että opiskelijat oppisivat ennen valmistumistaan juristin työssä tarpeellisia tietoja ja taitoja.

Palaute ei ole hyödyllistä vain suunnassa opettajalta opiskelijalle. Vaikka loputtomien kurssipalautelomakkeiden täyttäminen voi tuntua turhauttavalta, opettajakin tarvitsee palautetta opiskelijoilta voidakseen kehittyä työssään. Opetuksen onnistuneita osioita ja toisaalta toimimattomia kohtia olisi vaikea havaita ilman palautetta. Kiitos siis kaikille teille, jotka olette viitseliäästi kurssipalautetta antaneet!

 

Heidi Lindfors 8.5.2016
prosessi- ja insolvenssioikeuden yliopistonlehtori