Heikin palsta 4/2016

Hei Heikki!

Näin erilaisten vaalien jälleen lähestyessä (HYYn edarivaalit ja kuntavaalit) kysyisin miten oikeustieteellisen opiskelijat saisi kiinnostumaan enemmän politiikasta? Nykyään kansanedustajistakin vain harvalla on oikeustieteen tutkintoa eikä hallituksessa ensimmäistä kertaa ainoatakaan juristia. Pelottaako politiikka vai mikä karkoittaa alamme opiskelijoita politiikasta?

– Passiivisuutta ihmettelevä


Hei Passiivisuutta ihmettelevä,

sääli sinänsä, ettei poliittista aktiivisuutta ole enempää. Kaukana ovat ajat, jolloin tiedekunnan kokousta ei oltu saada kokoon, koska niin suuri osa professoreista oli hallituksen kokouksessa tai eduskunnan istunnossa. Viimeinen valtakunnanpolitiikassa vaikuttanut Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan professori lienee ollut Kai Kalima, joka vaikutti Helsingin kunnallispolitiikassa pitkään ja oli myös kansanedustajana 1980- ja 1990-lukujen taitteessa.

Yksi selitys voisi olla, etteivät juristit enää ole ainoa yhteiskunnallisesti koulutettu ryhmä vaan kilpailijoita on tullut kuvaan mukaan etenkin toisen maailmansodan jälkeen ja viimeistään ns. suurten ikäluokkien käytyä koulunsa 1970-luvulta alkaen. Näin siis tavallaan pitikin käydä. Toisaalta on kuitenkin niin, etteivät muidenkaan tiedekuntien professorit juurikaan vaikuta politiikassa. Kysymys taitaa olla osaltaan yliopiston professorin tehtävien muutoksesta: aikaa ei enää juuri ole, kun opetus- ja tutkimuspaineet ovat aivan toista luokkaa kuin ennen. Harvalla on enää myöskään puolisoa, joka huolehtisi kodista ja sallisi professorin omistautua harrastuksilleen. (Ennen kuin joku vetää ehtii vetää herneen nenäänsä, todettakoon, etten itse haikaile tuollaisten järjestelyjen perään.)

Professoreistahan et varsinaisesti kysynyt, mutta harjoitellakseni poliittista uraa varten vastasin eri kysymykseen kuin siihen, joka minulle esitettiin. Aika monet ylläolevista selityksistä varmaan pätevät kuitenkin myös opiskelijoihin. Näihin teemoihin liittyen voin muuten suositella erinomaista kirjaa, joka ottaa kantaa lakimiesten yleiseen yhteiskunnalliseen passivoitumiseen Yhdysvalloissa viimeisten vuosikymmenten aikana. Teoksen ”The Lost Lawyer: Failing Ideals of the Legal Profession” on kirjoittanut Yale Law Schoolin entinen dekaani Anthony Kronman.

– Heikki

 

Heikki!

Usein juristit pohtivat sitä miten saada mahdollisimman paljon rahaa. Mutta jos haluaisikin ammattitaitoisena juristina ja alan töitä tehden äädä mahdollisimman köyhäksi – mitä kannattaisi silloin työkseen tehdä? Onko tutkijan uralle varteen otettavia vaihtoehtoja?

– Köyhäilijä



Hyvä Köyhäilijä,

en viitsisi juristeista puheen ollen edes vitsin vuoksi puhua köyhistä. Huonoimminkin palkatuissa juristin ammateissa päädytään helposti yli 5 000 euron bruttokuukausipalkkaan. Sen ylle sijoittuu noin 10 % väestöstä, mitä usein pidetään hyvätuloisuuden määritelmänä. Lakimiesten keskipalkka pyörii noin 6 000 eurossa, ja Lakimiesliiton suositus vastavalmistuneelle on tänä vuonna 4030 / kk. Eli se köyhyydestä – varataan termi niille, joilla oikeasti on tiukkaa. Lakimieskoulutuksen hankkineiden kannattaa siis miettiä rahan sijaan sitä, minkälaisissa työtehtävissä viihtyisivät parhaiten ja miten koulutuksen kautta saadun hyvän saisi kiertämään takaisin yhteiskuntaan ja maapallolle.

– Heikki

Kategoriat: Heikin palsta Avainsanat: ,