Katsaus ja kommentti 5/17

Digesta 3/17

 

Teksti: Lauri Linna

Muumilaakson tarinat rikosoikeudellisesta näkökulmasta ja analyyseja lainsäädännöstämme edelleen löytyvistä kohdista, joissa tasa-arvo ei toteudu. Lapin oikeustieteen opiskelijoiden Artikla ry:n lehti Digesta on iloinen yllätys – kaunis ja laadukas lehti, joka löytyy kätevästi netistäkin!
Lehden teemana on tasa-arvo, jota avataan jo pääkirjoituksessa. Työmarkkinoillamme ei ole edelleenkään tasa-arvoa, vaan naisvaltaistuvia aloja uhkaa palkkojen lasku. Pääkirjoituksen mukaan ilmiö on nähtävissä jo opettajien ja kirjastonhoitajien kohdalla. Juristukuntamme naisvaltaistuu vauhdilla, joten meidän on jo oman itsemmekin takia pureuduttava tähän. Miksi naisten työpanosta arvostetaan edelleen vähemmän? Mitä sille olisi tehtävissä? Digesta ei tähän anna vastauksia.

Tasa-arvo avataan neljässä muussakin jutussa:

Maria Viikarin artikkelissa paneudutaan kuukautissuojien verotukseen. Meillä Suomessakin niitä verotetaan yleisen 24 % alv:n mukaisesti. Kansainvälisesti ja nyt myös Suomessa tätä on alettu kyseenalaistaa. Kyse kun on välttämättömyyshyödykkeistä, josta koituvat kulut tulevat vain puolen väestöstä maksettaviksi. Monissa Yhdysvaltojen osavaltiossa kuukautissuojien verottamisesta onkin luovuttu. Suomessakin vasemmistoliiton kansanedustaja on esittänyt, että kuukautissuojia tulisi verottaa vain alennetun 10 % verokannan mukaan.

Artikkelin lopussa vastataan ehkä jollekin teillekin herännyt ajatus. Jos aina keskityttäisiin vain kaikkein suurimpiin ja merkittävimpiin asioihin, ei pienempien aika tulisi ikinä.

Rasmus Kivisaarin artikkeli asevelvollisuudesta muistuttaa yhdestä paljon puhuttavasta tasa-arvo ongelmasta eli siitä kuinka asepalvelukseen on velvoitettu vain puolet ikäluokasta ja kuinka Suomessa voi joutua totaalikieltäytyjänä vankilaan mielipiteen ja sukupuolensa takia. Jos hyppy myös naisia koskevaan asepalvelukseen tuntuu liian suurelta, niin miten olisi edes kaikille suunnatut kutsunnat?

Hilla Haalasen ja Essi Suonvierin kaksi seuraavaa artikkelia muistuttavat siitä, että kamppailu ei ole päättynyt tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Ainoanan Pohjoismaana Suomessa vaaditaan juridista sukupuoltaan korjaavilta sterilisaatiota. Äitiyslain puute taas vaikeuttaa erityisesti naisparien elämää, koska vanhemmuutta ei ole mahdollista tunnustaa ennen lapsen syntymää ellei kyse ole heteropariskunnasta. Artikkelin mukaan professorimme Urpo Kankaan mielestäkin olisi lapsen edun mukaista, että vanhemmuus saataisiin vahvistettua ennen lapsen syntymää. Eikö siis pistetä nämä pikimmiten kuntoon?

Ja sitten ne muumit.

Usein Muumilaaksoa pidetään rauhallisena paikkana. Siellä ei edes lukita ovia yöksi. Silti Anssi Kärkin ansiokkaan artikkelin mukaan Muumilakson tarinoissa tapahtuu merkittäviä määriä rikoksia. Itse asiassa lähes jokainen sarjan päähahmoista on sellaiseen syylllistynyt. Sarjassa oli yli 70 tekoa, joita voi arvioida rikosoikeudellisesti. Yleisimpiä rikoksia ovat varkaudet ja pahoinpitelyt. Kovin rikosten taiteilija on itseoikeutetusti Haisuli (19 rikosta). Pikku Myy (17 rikosta) ei jää kauaksi taakse. On poliisimestarikin tehnyt yhden rikoksen.

 

Advokaatti 5/2017

Teksti: Jose Saranpää

Asianajajaliiton julkaiseman Advokaatin viides numero sisältää paljon viitteitä asianajajien ammattikunnasta holistisessa mielessä. Lehdestä saakin hyvän otteen ajankohtaisiin asianajajan ja asianjajaoikeuden teemoihin.  

 

Pääkirjoituksessa Asianajajaliiton puheenjohtaja Jarkko Ruohola ilmaisee huolensa lupalakimiesten puutteellisesta valvonnasta. Taustalla vaikuttaa olleen Ruoholan mukaan “poliittinen paine ja myös pitkä ruotsalais-suomalainen perinne”. Ruohola näkee ongelmallisena, että laki lupalakimiehistä (715/2011) valvoo lupalakimiehiä ainoastaan oikeudenkäyntiasioissa. Ulkopuolelle jäävät myös monet tulkinnanvaraiset, oikeudenkäyntiin valmistavat toimet. Lupalakimiehillä, toisin kuin asianajajilla, ei ole myöskään velvollisuutta vastata valvontalautakunnan tiedusteluihin. Pääkirjoituksen lopuksi Ruohola mainitsee kesäkuun tapaamisen perusteeella Oikeusministeriön laativan vielä arvomuistion säädöksen muutostarpeista. Oikkarin kannalta on tietenkin huolestuttavaa, jos Asianajajaliiton kirjaama toive toteutuu ja oikeudenkäyntiasioita hoitaisivat vastaisuudessa ainoastaan asianajajat (Lähde: Oikeusvaltio2025/ Ammattina asianajaja), etenkin jos asianajajaksi pääsemisen kynnystä pidetään nykyisellä tasolla. *) Ottaen huomioon auskultointi- ja syyttäjävirastojen paikkojen rajallisuuden, nuoren juristin oikeudenkäyntikokemus voi tulevaisuudessa olla todella ”kiven alla”.

Hieman samalla aallonpituudella kuljetaan myös Nordisk vinkel -palstalla (Hälsningar från Nordiska länderna). Artikkelissa tanskalaisessa ilmailualan yrityksessä työskentelevä Jon Iversen ihmettelee miksei Suomessa ja Ruotsissa seurata muita pohjoismaita, joissa asianajajan arvonimen käyttöä ei ole rajoitettu ainoastaan asianajotoimistossa tai julkisena oikeusavustajana työskentelyyn.

Kansikuvahaastattelussa on HPP Asianajotoimiston toimitusjohtaja Markku Mäkinen. Mäkinen korostaa melko vahvasti haastattelussa liikejuridiikan parissa toimivien asianajotoimistojen erityispiirteitä. Esimerkiksi korostaessaan asianajoalan muuttuneen lähelle muutakin liiketoimintaa, nostaa hän uudelleentarkasteltavaksi esimerkiksi jääviyssääntöjä tai asianajajan henkilökohtaista taloudellista vastuuta. Kyseinen muutos lienee tietenkin nähtävissä isoissa liikejuridiikkaan keskittyneissä toimistoissa, mutta perinteikkäässä yhden miehen toimistossa nämä kysymykset eivät luultavasti ole hävinneet mihinkään. Mäkinen myös huomaa tämän eron ja ehdottaa esimerkiksi asianajajatutkinnon uudistamista yhä erikoistuvampaan suuntaan.

Facebook-julkaisujen perusteella lehden merkittävin uutinen lienee kuitenkin sivulla 23 alkava juttu asianajajatutkimuksesta, jossa selvitettiin asianajotoimistojen ”taloudelliset tunnusluvut”. Tutkimukseen oli vastannut hyvä määrä toimistoja (244 / 798 toimistosta), mutta harmillisesti suurimmista, yli 90 hengen toimistoista ainoastaan yksi oli vastannut kyselyyn. Tutkimus on kaikin puolin kiinnostava ja jopa tavalliselle pykälistille mielenkiintoinen.

Asiajajajatutkimuksessa toisistaan selkeästi erottuu Pääkaupunkiseutu ja muu Suomi. Ero näkyy erityisesti ikäjakaumassa ja erikoistumisessa. Asianajajaliitto vaikuttaakin olevan huolissaan maakuntatoimistojen osakkaiden ikääntymisestä ja töiden jatkajien löytämisestä.

Toimistot ovat pääsääntöisesti pieniä ja usein osakkaita on enemmän kuin työntekijöitä. Liki 43 %:ssa toimistoja ei työskentele lainkaan palkattua henkilökuntaa, kuten sihteeriä tai avustavaa lakimiestä. Ohjausryhmään kuuluva asianajaja Olli Siponen pitää tätä monessa kohtaa kuitenkin enemmän elämäntapavalintana kuin taloudellisena tekijänä. Toimistojen liikevaihto vaihteli 15 000 euron ja 30 miljoonan euron välillä, mutta 195 000 euron oli mediaaniliikevaihto.

Sari Alhavan jutussa esitellään asianajoalan yhtä pro bono -muotoa. Asianajajat tekevät nimittäin vapaaehtoistyötä laatimalla yleishyödylliselle yhdistykselle meneviä testamenttilahjoituksia ilmaiseksi. Jutussa haastatellaan asianajaja Jarmo Eskelistä, joka tekee toimeksiantoja Unicefin kautta osana Unicefin asiantuntijaverkostoa.

Asianajajakoirat-sarjakuvassa erehdytään pukukoodista. Toisaalta viraalinen pukukoodi toimii sarjakuvan perusteella myös mainiona somemarkkinointina.  

 

 

*)  Asianajajaliitto on kuitenkin todennut kirjauksen olevan lähinnä ylätason tavoitteena korostamassa ammattitaidon merkitystä oikeudenkäyntiasioiden hoidossa. Samalla se kuitenkin haluaa mm. edistää oikeudellisen perusopetuksen kehittämistä ja nuorten juristien työllistymistä asianajotoimistoihin työkokemuksen kartuttamiseksi.

Kategoriat: Katsaus ja kommentti Avainsanat: , , , , ,