Kolumni: Sukupuoli sokea asepalvelus

Suomen perustuslain 127 § asettaa jokaiselle Suomen kansalaiselle velvollisuuden osallistua isänmaan puolustukseen tai avustamaa sitä sen mukaan kuin lailla säädetään. Maanpuolustusvelvollisuus onkin ainoa yksilön suora velvollisuus, joka käy suoraan ilmi yhteiskuntamme ylimmänasteisesta säädöksestä, perustuslaista.

Siitä huolimatta, että maanpuolustusvelvollisuus koskee kaikkia kansalaisia, ainoastaan miehillä on asevelvollisuus ja velvollisuus suorittaa asepalvelus – siis hankkia ”pätevyys” aseellisen konfliktin varalle. Isänmaan edun nimissä valtio velvoittaa nuoria miehiä antamaan elämästään aikaa joko 165, 255 tai 347 vuorokautta vankeusrangaistuksen uhalla. Rauhan aikana maanpuolustusvelvollisuutta ei ole realisoitu naissukupuolisille, vaan heille on tarjottu vapaus osallistua asepalvelukseen vapaaehtoisesti.

Vaikka emme tasa-arvosta välittäisikään, on tämä myös kansakunnan edun kannalta hölmöä. Resurssien tehokkaan käytön vuoksi on omituista raahata kutsuntoihin ainoastaan puolet ikäluokasta ja olettaa, että vain ja ainoastaan täältä löydetään parhaat kyvyt maanpuolustuksen (nykyään jo moninaisiin) tarpeisiin. Ikäluokasta asepalveluksen suorittaa loppuun noin 37%, emmekä valitse heitä kyvykkyyden vaan sukupuolen perusteella. Se, jos mikä, on myös puolustusvoimien tappio.

Jatkossa asepalveluksen käyneille voisi tarjota myös pientä porkkanaa siitä, että heidät valitaan asepalvelukseen motivaation ja kyvykkyyden perusteella. Jos muu ikäpolvi saisi jatkaa opintojen ja työelämän parissa puolustusvoimien siihen puuttumatta, olisiko jonkin sortin verovähennys täysin poissuljettu ajatus testaamiseen velvoitetuilta? Tämä olisi eräänlainen korvaus siitä, että heiltä verotetaan aikaa maanpuolustuksen tarpeisiin.

Totti Hämäläinen

Kategoriat: Kolumnit