Kolumni: LION | FOUNDER | M&A ENTHUSIAST

Ruska, nuhaflunssa ja ahdistuneet Instagram-päivitykset luentojen jatkumisesta ovat varma syksyn merkki. Mehiläisten ja muiden herhiläisten surina vaihtuu työmarkkinoiden pöhinäksi, kun lomaltaan palailevat sosiaalisen median velhot jakavat kilpaa tarinoita siitä, kuinka hauskaa on palata töihin. Samalla LinkedInissä tulee runsaasti ilmoituksia siitä, missä kaikissa uusissa työpaikoissa tutut ovat aloittaneet. Ilmiö ei sinänsä ole uusi: pöhinä oli vuoden sana jo vuonna 2013.

Juristeissa on tyypillisesti arvostettu ennen kaikkea asiantuntijuutta – perustuuhan alamme erityisosaamiseen ja luottamukseen. Tosiasia on, että pelkkä substanssiosaaminen ei enää ole ratkaiseva tekijä rekrytoinneissa. Ratkaisuja tehdään aina myös painokkaasti tunteella, minkä vuoksi aktiivisella somepöhinällä muokataan sitä fiilistä, jonka ulkopuoliset saavat.

Moni kritisoi LinkedInin ja muiden sosiaalisten median kanavien nykykulttuuria, syystäkin. Selaan tässä kirjoittaessa omaa LinkedIn-feediäni. Vastaan tulee seuraavia lauseita: ”koskaan ei ole myöhäistä kehittää itseään”, ”life is full of changes and possibilities” ja ”matkaa voidaan jatkaa vain ja ainoastaan siitä, missä ollaan nyt”. Jos listaan lisätään yksikin vastaava lause lisää, niin tämä teksti alkaisi erehdyttävästi muistuttaa Prisman ”Aforismeja ummikoille” -kirjaa. Tarjouksessa 14,99 €.

LinkedIn on lähtökohtaisesti tarkoitettu toimihenkilöille ja eri alojen asiantuntijoille. Tämä näkyy käyttäjäkunnassa ja korostaa myös sovelluksen tärkeyttä työelämän yleisenä foorumina esimerkiksi juridiikan, henkilöstöhallinnon ja konsultointialojen osaajille. Karu fakta on, että LinkedIn-lounaiden, mentoritoiminnan ja (muka)syvällisten päivitysten suurin anti on henkilön oman työmarkkina-arvon kohotus. Sitä ei kannata aliarvioida.

Ai niin, linkki löytyy tietysti kommenteista.

Totti Hämäläinen

Kategoriat: Yleinen