Onnea valmistumisesta Joonas ’Nassimo’ Koskivirta!

Teksti/haastattelu:  Sammy Nurminen

Kuva: Riku Saarinen

 

Tuore oikeustieteen maisteri Joonas ’Nassimo’ Koskivirta aloitti opintonsa vuonna 2010 ja on pitkän ja monipuolisen pykäläuransa aikana varmasti tullut tutuksi monelle pykälistille. Joonas ehti opiskeluaikanaan olla monessa mukana, joista mainittakoon v. 2012 perustetun pykälistibändin Sex, apparently pitkäaikaisena solistina toimiminen. Joonas on myös bändin perustajajäsen (laulu raikaa edelleen valmistumisen tälläkin puolen). Lisäksi Joonas ehti toimia nuorempana phuksikapteenina, UAV:ssa emäntänä ja toimihenkilönä ja YVK:ssa isäntänä. Ja ehtipä mies näiden lisäksi osallistua neljä kertaa Spexiinkin sekä edustaa Pykälää useita vuosia SCJD:ssä ja Force Majeuressa. Joonasta aktiivisempaa ja eloisampaa pykälistiä saakin hakea, kun mies täyttää tilan kuin tilan rosoisella karismallaan.

 

Miltä nyt tuntuu?

 

Joonas huokaa syvään … Valmistumisestani on tosiaan jo vierähtänyt yli 3kk ja kun on koko kesän painanut hommia, niin onhan sitä työssäkäyvän arkeen ehtinyt jo hyvin tottua. Mutta kun muistelen opiskeluaikojani, kyllä päällimmäisenä tuntemuksena – vaikka se kliseiseltä kuulostaakin – on haikeus ja eräänlainen kaipuu opiskelijaelämän vapauteen. Toisaalta, kyllä sitä kahdeksassa vuodessa kerkesi näkemään mitä kaikkea opiskelijaelämällä oli annettavana, että eteenpäin siirtyminenkin tuntuu luontevalta. Vaikka työelämä rinnastetaan usein oravanpyörään, itse en aio tuohon masentavaan maailmankuvaan alistua, vaan näen kirkkain silmin, että opiskelijaelämän jälkeenkin on mahdollista löytää mielekästä tekemistä ja uusia seikkailuja. Kyllä nyt siinäkin mielessä tuntuu hyvältä, että tässä me Sammy istumme Sports Academyssä juomassa 8€ olutta – ei silloin opiskeluaikana ollut tällaiseen varaa! Noh, onneksi oli Hovi.

 

Mikä oli mieleenpainuvinta ja mitä jäät kaipaamaan eniten opiskeluajoiltasi?

 

Kyllähän mieleenpainuvinta varmasti oli ensimmäisten vuosien huuma – eritoten phuksivuoden! Se iski kuin miljoona volttia ja sitä en tule ikinä unohtamaan. Kaikki opiskeluaikoina saadut kaverit ja eräänlainen huolettomuus ja vapaus ja mahdollisuus tehdä spontaaneja asioita vaikka keskellä viikkoa. Erityisesti mieleen nousee ne monet spexissä vietetyt vuodet, ne olivat merkittävä osa omaa opiskelijaelämää. Spex oli aivan oma maailmansa opiskelijaelämän sisällä, uskomattomia kokemuksia ja vertaansa vailla olevaa yhteisöllisyyttä.

 

Etenkin näin vanhemmiten sitä huomaa kaipaavansa sitä opiskelutovereiden energiaa, jolla jaksettiin pyöriä Kallion kuppiloissa pikkutunneille asti ja siitä jatkoille ja jatkoilta luennolle! Kirsikkana kakun päällä vielä totean, että vappu on kyllä opiskelijan juhlaa. Vaikka vappu kuuluu kaikille, kyllä se haalarit päällä on parasta viettää!

 

Loppuvaiheessa opintojani aloin nähdä aivan uudella tavalla sellaiset täysin peruspäivät kirjastolla ja portsussa, nekin olivat todella antoisia erilaisten spontaanien kohtaamisten, lounaiden ja kahvitteluiden merkeissä. Allussa oli aina todella hyvä ja yhteisöllinen fiilis ja sai aina tukea opiskelukavereilta, oli kyse sitten gradusta tai tentistä tai esseestä. Ja jossain vaiheessa sitä tajusi jopa kehittyneensä oikeustieteilijänäkin, kun huomasi keskustelevansa kiihkeästi kahvin äärellä jostain syvällisestä aiheesta, kuten vaikkapa immateriaalioikeuksien ja perusoikeuksien välisestä suhteesta.

 

Minkälainen prosessi gradun tekeminen oli?

 

Projekti kesti yhteensä hurjat 2,5 vuotta jos lasketaan aika projektin aloitusluennosta gradun palauttamiseen (akateeminen vapaus kunniaan). Tuona aikana tosin tein paljon töitä ja ehdinpä yhdessä välissä vaihtaa aihettakin. Kun sain punaisesta langasta kiinni ja ymmärsin kirkkaasti, mikä oli tutkimuskysymykseni ja graduni rakenne, loppujen lopuksi itse tekeminen oli valmista puolessa vuodessa. Silloin tekemisestä nauttii, kun on jyvällä mitä tekee ja jopa tiedon hakeminenkin itsessään on hauskaa. Ahaa-elämysten saattelemana pääsi siihen niin sanottuun flow-tilaan ja kirjoittamisen ollessa hyvässä vauhdissa sitä saattoi vaikka välillä palkita itsensä joihinkin juhliin menemällä. Gradun tekemisen ei missään nimessä tarvitse olla haudanvakava juttu ja jos yhden vinkin voin antaa, niin aiheenvalintaan kannattaa satsata. Vaikka aiheen valinta ei ole helppoa ei siitäkään kannata tehdä pakkopullaa, vaan ajatuksen kanssa hiljalleen työstää sitä ja proffilta saa aina myös tarpeellista apua. Karkeasti sanoen gradua lähdetään kirjoittamaan joko pois alta -tai pakko saada laudatur -asenteella ja jälkimmäisille ehdottomasti suosittelen kirjoittamaan itseä kiinnostavasta aiheesta koska silloin saa yleensä itsestään enemmän irti ja se näkyy usein arvosanassakin.

Graduprosessiin mahtui toki myös vaikeita päiviä, ja joskus ei kirjoittamisesta tullut mitään. Silloin kannattaa vaikka lähteä pienelle kävelylenkille. Itse kävin usein kävelyllä kampuksen ympäri tuulettamassa ajatuksiani ja solmu olikin saattanut aueta siinä ihan yhtäkkiä. Graduprosessin yksi kantava ajatus yleisesti ja minunkin mielestäni on, että olisi hyvä saada edes jotain tekstiä luonnospaperille, jota sitten lähtee edelleen työstämään – heti valmista tekstiä saa paperille harvoin kirjoitettua.

 

Miltä tulevaisuus näyttää?

 

Tulevaisuus näyttää hyvältä. Juristin ala tarjoaa valmistuneelle uskomattoman hienoja mahdollisuuksia kehittyä edelleen ammatillisesti sekä ihmisenä. Esimerkiksi LLM:n tekeminen ulkomailla houkuttaa tai lähteminen töihin vaikkapa EU-tehtäviin. Tällä hetkellä olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseeni Yleisradion juristina, mutta on kuitenkin mukava tiedostaa, että uravaihtoehtoja on tarjolla laajalti. Ja vierivä kivihän ei tunnetusti sammaloidu. Toki aina pitää vähintäänkin sivusilmällä seurata myös, että mitä Pykälään kuuluu.

 

Luuletko, että viisivuotias Joonas Koskivirta olisi ollut iloinen kuullessaan tulevansa isona juristiksi?

 

Ikävä kyllä on todettava, että 5v-Joonas haaveili jalkapalloammattilaisen urasta, eli siinä mielessä voisi sanoa, ettei pikku-Joonas ole täysin unelmiinsa päässyt, mutta toisaalta kohtalo kävi kuitenkin toteen, kun iltapäivälehden höpöhöpö-ennustaja oli kuin olikin osannut povata taapero-Joonakselle juristin uraa.

 

Mitä vinkkejä antaisit nykyisille ja uusille tiedekuntamme opiskelijoille?

 

Panostakaa siihen, mistä tykkäätte eniten. Olkaa rohkeita ja kokeilkaa mahdollisimman monia asioita, älkääkä antako muiden mielipiteiden vaikuttaa valintoihinne – ainakaan liikaa. Opiskelijaelämän aikana voi oppia itsestään paljon, kunhan vain uskaltaa laittaa itseään likoon. Tutustukaa uusiin ihmisiin, mutta muistakaa myös vanhoja frendejä. Jos pitää vielä yksi asia sanoa, niin vaihtoon kannattaa ehdottomasti lähteä.

Kategoriat: Yleinen