TYÖELÄMÄPROFESSORI – LINKKI TYÖELÄMÄN JA YLIOPISTON VÄLILLE

Teksti: Eveliina Syrjänen

Helsingin yliopiston ensimmäiset työelämäprofessorit aloittivat tehtävissään tammikuussa 2018. Oikeustieteellisen tiedekunta kutsui tehtäviin Tuomas Lehtisen asianajajaoikeuden työelämäprofessoriksi ja Timo Kaisanlahden tilinpäätösoikeuden työelämäprofessoriksi. Työelämäprofessorit ovat uudenlainen mahdollisuus tuoda vuorovaikutusta työelämän ja yliopistomaailman välille. Tehtävä onkin määritelty henkilöille, jotka ovat tutkinnon lisäksi saavuttaneet yliopiston ulkopuolisessa työelämässä merkittävää kokemusta.

Opiskelijoiden keskuudessa koulutuksen laadusta ja tasosta keskustellaan jatkuvasti ja etenkin yliopisto-opintojen vastaavuus työelämän tarpeisiin nähden on puhuttanut useissa asiayhteyksissä. Opintojen aikana hankittu työkokemus on ollut monelle arvokasta lisä opintojen ohelle ja jopa korvaamaton osa – ainakin ansioluettelossa. Olisiko kuitenkin hedelmällisempää tuoda yliopistoonkin jo jotain sellaista, josta opiskelijat saisivat mahdollisuuden oppia lisää työelämässä työskentelystä ja mahdollisesti pystyisivät jo opintojen aikana omaksumaan entistä enemmän sellaisia käytännön taitoja, joita työelämässä tarvitaan?

 

YLIOPISTOMAAILMA ENNESTÄÄN TUTTU


Asianajajaoikeuden työelämäprofessoriksi nimitetty Tuomas Lehtinen toimii tällä hetkellä myös asianajotoimisto Castrén & Snellmanin osakkaana. Professuuri on osa-aikainen ja kestoltaan viisivuotinen. Lehtinen jatkaa asianajotoimiston osakkaana, mutta innoissaan hän on professuurista ja sen tuomista tehtävistä.

 

– Yliopistomaailma ei sinänsä ole minulle uusi, mutta oli tämä silti yllätys ja todella hieno asia. Kutsu huippuyliopiston professoriksi on hieno arvostuksen osoitus, Lehtinen kertoo tuntemuksistaan, kun kutsu tehtävään tuli. Hän kokee professuurin selkeyttävän myös luennointiaan, jota hän on tehnyt tasaisesti valmistumisestaan saakka. Helsingistä kotoisin oleva Lehtinen opiskeli Turun yliopistossa. Valmistuttuaan hän toimi yliopistolla erilaisissa assistentin tehtävissä ja tutkija-apurahalla kirjoitti lisensiaatin tutkinnon. Lehtinen työskenteli Turun yliopistolla kolmen vuoden ajan, vaikka alun perin olikin ajatellut palaavansa Helsinkiin heti valmistumisensa jälkeen.

 

– Lisensiaatin tutkinnon jälkeen menin auskultoimaan, jonka jälkeen tarjoutui mahdollisuus tulla Helsinkiin töihin asianajotoimistoon, Lehtinen tiivistää päätymisensä yliopistomaailmasta asianajajapuolelle. Toimittuaan ensin kahden vuoden ajan Dittmar & Indreniuksella siirtyi hän vuonna 2000 Castren & Snellmanille, jossa hänen uransa jatkuu edelleen. Yliopistomaailmasta ja siellä työskentelystä hän kertoo pitävänsä todella paljon ja on koko uransa ajan jatkanut luennointia ja kouluttamista. Asianajopuolella Lehtinen on työskennellyt juuri niiden osa-alueiden parissa, jotka hän kokee itselleen mieluisiksi. Riita-asiat, kotimaiset ja kansainväliset välimiesmenettelyt ja tuomioistuinmaailma ovat Lehtisen ydinosaamista, ja näillä onkin laaja liitäntä nimenomaan myös asianajajaoikeuteen.

 

TEHTÄVÄ VASTA MUOTOUTUMASSA

 

Asianajajaoikeuden työelämäprofessuuri on uusi ja kansainvälisestikin merkittävä tehtävä, sillä se on ensimmäinen laatuaan. Vaikka tehtävänkuva onkin vasta muotoutumassa, on Lehtisellä tavoitteita, joita haluaa saavuttaa sen aikana.

 

– Opetukseni yliopistolla liittyy tällä hetkellä esimerkiksi kauppaoikeuden puolella asianajotapaan ja eettisiin kysymyksiin. Toinen osa-alue on prosessioikeuden ja riidanratkaisumallien puolella. Opetuksessa painottuvat myös esimerkiksi neuvottelutaktiikka ja hyvä asianajotapa, Lehtinen kuvaa tehtäväänsä ja siihen liittyvää opetuskenttää.

 

– Oma ajatukseni on joka tapauksessa se, että työelämäprofessorin tulee keskittyä opetukseen ja oma tutkimustyö tulee olemaan toissijaista. Tämä työelämäprofessuuri on mielestäni virka, jonka on tarkoitus olla silta työelämän ja yliopiston välissä, Lehtinen kuvailee ja jatkaa, että hän on omalla kohdallaan päätynyt korostamaan asianajajaoikeuden opettamista eikä yksin tutkimuksen tekemiseen, vaikka painottaakin myös tutkimustyön tärkeyttä ja arvoa. Tässä tehtävässä hän kuitenkin kokee tärkeämmäksi muodostaa linkin työelämän ja yliopiston välille.

 

Opetukseen panostamisen lisäksi Lehtinen toivoo, että asianajajaoikeudesta muodostuisi itsenäisempi opetuskokonaisuus. Asianajajan perustehtävää hän kuvaa oikeusvaltion takeeksi, osaksi oikeusvaltion ydintä, vaikka asianajajista paljon kaikenlaista vitsiä heitetäänkin ja kalliiksikin moititaan. Lehtisen aikomuksena onkin istuttaa yliopistomaailmaan se ajatus, että siellä olisi oma koti myös asianajajaoikeudelle.

 

Tällä hetkellä asianajajaoikeutta ei opeteta omana kokonaisuutenaan, vaan se on osa erilaisia muita opintokokonaisuuksia. Sitä sivutaan etenkin prosessi- ja rikosoikeudessa, mutta myös muilla oikeuden osa-alueilla. Lehtinen kuitenkin huomauttaa, että kyseessä on säännelty ala ja asianajajilla on tärkeä funktio yhteiskunnassa. Näin ollen tuntuukin järkevältä, että myös tätä osa-aluetta tuotaisiin enemmän opetukseen mukaan. Asianajoala on kuitenkin edelleen sellainen, jossa on merkittävä määrä juristeja töissä, kuten Lehtinenkin huomauttaa.

 

– Yleensä sanotaan, että auskultointia pidetään hyvänä kokemuksena, mutta monesti myös kuulee, että asianajotoimistossa työskentelyä joko opiskeluaikana tai valmistumisen jälkeen pidetään yhtä lailla hyvänä kokemuksena, Lehtinen pohtii. Hän tuo esiin myös faktan, että oikeustieteen opiskelijoiden mahdollisuudet työskennellä opintojen ohella sijoittuvat yleensä nimenomaan asianajotoimistoihin ja siellä oleviin erilaisiin tehtäviin. Tässä kohtaa Lehtinen kuitenkin huomauttaa, että kaikenlainen työkokemus opintojen aikana on hyvästä. Lehtinen ei itse pidä asianajomaailmaa automaattisesti parempana työkokemuksena kuin jossain muualla työskentelyä. Asianajoalasta kiinnostuneille hän pitää asianajotoimistoja kuitenkin hienona mahdollisuutena tutustua alaan.

 

OPISKELUAIKA ON HYVÄ KÄYTTÄÄ OPISKELUUN

 

Monelle oikeustieteen opiskelijalle on varmasti tullut tunne siitä, että joka osa-alueella olisi tarve suoriutua. Hyvät arvosanat, kattava työkokemus jo ennen valmistumista ja mittava määrä vielä järjestötoimintaa perään. Ansioluetteloa hiotaan fuksivuodesta asti ja lisäksi pohditaan, että mitä sitä nyt sitten kannattaisi opiskella ja mihin kannattaisi panostaa uraa ajatellen. Onko huomisen iso juttu jollain tietyllä oikeudenalalla ja muuttuuko maailma todella niin paljon, ettei juristeja kohta enää tarvita – ellei ole vähintäänkin koodaava juristi, joka tekee samalla myös talousanalyysit.

 

– Ensinäkin lohduttava sana: jokainen sukupolvi on ollut sitä mieltä, että maailma muuttuu kauheaa vauhtia. En halua vähätellä, mutta maailman muutosvauhti tuntuu aina kovalta, Lehtinen naurahtaa ja sanoo, että kuitenkin tällä hetkellähän opiskelijat ovat valmiimpia kuin koskaan. On laajaa tietoteknistä osaamista, kielitaitoa ja sellaisia valmiuksia, joita ei aiemmin osattu edes kuvitella. Lehtisen näkemyksen mukaan jo pelkästään tästä syystä voi huokaista helpotuksesta, työtilannekin on oikeustieteen opiskelijan näkökulmasta tällä hetkellä hyvä. Yhden neuvon hän kuitenkin antaisi:

 

– Opiskelu kannattaa käyttää opiskeluun. Ja mitä kannattaa opiskella? No kärjistäen voisi vastata, että mitä vaan – kunhan opiskelee!

 

Lehtinen kokee, että juristeilla on hyvä tilanne, koska jos omaksuu juristin ”mind setin”, on varmasti hyvät mahdollisuudet menestyä työelämässä. Toki myös perustaitojen on tärkeä olla kunnossa, sillä ne luovat pohjan muulle osaamiselle.

 

Yliopiston ja opetuksen puolelle Lehtinen haluaisi jakaa omana vinkkinään tiedonhaun ja etenkin juridisen tiedon käsittelyn merkityksen. Tietoa ja informaatiota on kyllä saatavilla valtavia määriä, mutta jo opintojen aikana olisi hyvä kehittää kyky käsitellä tietoa kriittisellä otteella ja opetella käyttämään lähteitä mahdollisimman hyvin.

 

– Etenkin se, että oikeustieteen opiskelijoille muodostuisi kyky esittää juridista tietoa myös niille tahoille, jotka eivät ole juristeja. Vaikka juristin ajattelumalli on hyvä omaksua, tulisi juristin myös pystyä esittämään asiansa henkilöille, joilla ei ole samaa juridista tietopohjaa.

 

Lehtinen jatkaa vielä, että olisi hyvä oppia ”myymään” juristin ammattitaitoa. Ei välttämättä riitä, että juristit tietävät kuinka tarpeellisia juristit ovat.  Juristien tulisi kyetä esittämään osaamisensa ja asiansa ymmärrettävällä tavalla, Lehtinen huomauttaa.

 

 

Minkälaisia valmiuksia työelämässä sitten toivotaan opiskelijoilla olevan? Lehtinen itse on sitä mieltä, kuten aiemminkin mainitsi, että opiskelijat ovat valmiimpia kuin koskaan ennen. Hän korostaa, että kaikenlainen opiskelu on hyvästä ja siksi toivoisikin kaikkien käyttävän opiskeluaikansa etenkin opiskeluun, mutta myös opiskelijaelämästä nauttimiseen. Niin sanotuista tuplatutkinnoistakin hän kertoo olevansa sitä mieltä, että ne ovat hyvä asia, jos niitä itse haluaa tehdä. Minkään tittelin saamisen vuoksi hän ei suosittele ketään hankkimaan toista tutkintoa.

 

– Suomi pärjää tulevaisuudessa sillä, että me tiedämme, osamme ja ymmärrämme asioita. En näe useampaa tutkintoa pahana, mutta on sääli, jos opittua tietoa ei saada työelämän käyttöön, Lehtinen pohtii. – Jos kuitenkin ”tutkintokeräilyä” tehdään vain muodon vuoksi tai siksi, että niin ”pitää tehdä”, niin silloin motiivi on mielestäni väärä. Toinen asia on se, että useampien tutkintojen opiskelu on myös kallista.

 

Lehtinen näkee nykyajassa pienen riskin, että opiskelijoille tulee käsitys, että heidän pitäisi juristeina osata muiden tutkintojen sisältämiä taitoja (esimerkiksi tehdä täydellisiä talousanalyysejä). Ulkomaailmassa tosiasia on kuitenkin se, että joku hallitsee usein tuon toisen alan asiat paremmin. Lehtinen ei siis näe järkeä siinä, että lähdettäisiin kilpailemaan liian kauas siitä omasta ydinalueesta, vaikka hyvä yleissivistys onkin aina tärkeää.

 

Lopuksi Lehtinen haluaa sanoa, että opiskeluaika oli kaikkineen hänelle itselleen mukavinta aikuistumisen aikaa.

 

– En sano, että opiskelijajuhlimista tai muuta kaipaisi enää opiskeluajan jälkeen, mutta kaikella on aikansa, Lehtinen sanoo. Lehtinen ymmärtää toki opiskelijan talousrealiteetit, kuten vuokrien ja laskujen maksamisen. Lehtinen kannustaa silti nauttimaan siitä ainutlaatuisesta ajasta, jonka opiskeluaika tarjoaa. – Opiskeluajasta kannattaa nauttia, sillä se on yleensä yllättävän lyhyt aika. Muut arkiset asiat tuppaavat ajan myötä järjestymään.

 

Kategoriat: Yleinen