Pykälä ry:n historia

Pykälän perustaminen

1930-luvun alkupuolella pieni lainopin ylioppilaiden ryhmä kokoontui lähes päivittäin lukujen lomassa. Ryhmässä syntyi ajatus perustaa yhdistys korjaamaan opinnoissa ilmeneviä puutteita. Perustava kokous pidettiin maaliskuun 19. päivänä 1935. Paikalla oli tuolloin 35 juridiikan opiskelijaa, joista 24 allekirjoitti perustamiskirjan.

Pykälän jäseneksi hyväksyttiin aluksi vain maturiteettikokeen suorittaneet opiskelijat. Jäsenmäärä kasvoi kuitenkin pikkuhiljaa ollen Pykälän ensimmäisen varsinaisen vuosikokouksen aikoihin 11.3.1936 yhteensä 105 jäsentä. Aluksi äänioikeutettuja olivat ainoastaan siviilioikeuden lopputentin suorittaneet. Kaikki jäseneksi hyväksytyt saivat äänioikeuden vasta vuonna 1938.

Yhdistyksen rekisteröinti oli jo alusta lähtien tavoitteena, joten yhdistyksen sääntöjä alettiin heti luonnostella. Alkuperäisten sääntöjen mukaan Pykälän tarkoituksena oli ”edistää jäsentensä lainopillista kehitystä sekä heidän keskinäistä tutustumistaan”. Toimintamuotoina olivat alkuvaiheessa esitelmä- ja keskustelutilaisuuksien järjestäminen, opintoneuvonta, yhteyksien järjestäminen valmiisiin lakimiehiin, ylempiin arvosanoihin luettavia teoksia sisältävän kirjaston kokoaminen ja vapaat yhdessäolotilaisuudet eli kokousten jälkeen pidetyt toveri-illat. Pykälän kirjasto aloitti toimintansa heti vuonna 1935. Kirjastoa kartutettiin lähinnä erilaisin keräyksin. Vaikka yhdistyksessä oli tehty periaatepäätös olla järjestämättä huvitilaisuuksia, järjestettiin kevättalvella 1938 Talvikäräjät -niminen illanvietto, jonka tuotto käytettiin kirjaston laajentamiseen.

Pykälällä oli jo alusta alkaen suhteita ulkomaalaisiin lainopin opiskelijoihin. Kirjeenvaihtoa lainopin opiskeluun liittyvistä asioista harrastettiin vuonna 1936 tshekkoslovakialaisten kanssa, kun taas puolalaisten kanssa kirjeenvaihto ei ehtinyt kunnolla alkaa ennen kuin toinen maailmansota syttyi. Pykälistejä osallistui ensimmäistä kertaa Sigtunassa ja Tukholmassa pidettyihin Pohjoismaisiin ylioppilaskäräjiin vuonna 1936.

Sota-aika ja toiminnan käynnistyminen uudestaan

Talvi- ja jatkosodan aikana Pykälän toimintaedellytykset olivat olennaisesti heikentyneet. Monet miespuoliset jäsenet olivat asepalveluksessa yhtäjaksoisesti syksystä 1939 syksyyn 1944 asti. Koska huomattava osa lainopin opiskelijoista oli reserviupseereja, olivat rintamatappiot suuret niin talvi- kuin jatkosodassa. Sotien jälkeen yhdistys oli rakennettava suurilta osin uudestaan.

Pykälän toiminnan aktiiviselle käynnistymiselle sotien jälkeen nähtiin useita syitä. Yhdeksi nähtiin se, että tiedekuntajärjestöt sopivat aikakauteen yleisesti paremmin kuin vahvan aseman opiskelijoiden keskuudessa saavuttaneet osakunnat. Myös konkreettisemmat syyt, kuten sodan jälkeiset puutteet opiskeluoloissa, vaativat Pykälän aktiivisia toimia. Kolmantena syynä voidaan pitää Pykälän tarjoamaa ainutlaatuista mahdollisuutta sodan jälkeisissä oloissa ulkomaan vierailuun Lillehammeriin, jossa järjestettiin Pohjoismaiset ylioppilaskäräjät vuonna 1947. Ylipäätään sodan jälkeen kaivattiin Pykälän tarjoamaa vapaata seurustelua ja yhdessäoloa.

Ensimmäisessä sotien jälkeisessä kokouksessa vuoden 1944 lopussa päätehtäviksi otettiin jäsenmäärän kasvattaminen ja jäsenten innostaminen osallistumaan yhdistyksen tilaisuuksiin. Niitä yritettiin tehdä mielenkiintoisiksi järjestämällä jokin vetonaula, kuten tanssia tai yöllistä makkaransyöntiä. Aiemmin järjestettyjen talvikäräjien lisäksi järjestettiin syyskäräjät ja vuonna 1947 myös kesä- ja joulukäräjät. Tilaisuuksista tiedotettiin näkyvämmin kuin aiemmin muun muassa Ylioppilaslehdessä.

Opintojärjestyksen muututtua vuonna 1945 jouduttiin jäseneksi pääsyn edellytyksiä muuttamaan siten, että jäseneksi pääsivät ylioppilaat, jotka olivat suorittaneet valmistavien kuulustelujen lisäksi joko valtiosääntöoikeuden tai roomalaisen oikeuden kuulustelun. Opintosuorituksiin liittyvät rajoitukset poistettiin kokonaan vuonna 1949.

Ensimmäiset Pohjoismaiset ylioppilaskäräjät järjestettiin Suomessa vuonna 1950. Järjestelyjen johtamisesta vastasi senioritoimikunta, kun taas käytännönjärjestelyt olivat järjestelytoimikunnan vastuulla. Avajaisia kunnioitti läsnäolollaan presidentti Paasikivi, minkä lisäksi ohjelmaan kuului bussimatka Hämeeseen ja illanvietto Nylands Nationissa ja Pihlajasaaressa. Osa vieraista viihtyi Pihlajasaaressa niin hyvin, että he myöhästyivät illan viimeisestä lautasta. Seuraavana aamuna jouduttiin suorittamaan pelastusoperaatio yönsä saaren vaatimattomissa oloissa viettäneiden mantereelle saamiseksi.

1950-luvun uudistuksia

Vuosikymmenen alkua leimasi ylioppilasmaailmassa yleisemminkin vallinnut hiljaiselo. Toiminta koostui lähinnä keskustelutilaisuuksista, vuosijuhlasta, vuosikokouksesta ja vuonna 1949 perustetun naisjaoston järjestämistä olut- ja makkarailloista. Rajanveto kokousten ja yhdessäolon välillä pieneni, kun alettiin järjestää teeiltoja, joiden ohjelmana oli yleensä alustus ja vapaata yhdessä oloa. Retket kaupunkeihin, joiden lähistöllä tai matkan varrella oli sekä vankila että olutpanimo vakiinnuttivat asemansa yhdistyksen ohjelmassa.

Pykälän tulevaisuuden kannalta merkittävä uusi hanke oli valmennuskurssitoiminnan aloittaminen vuonna 1951. Kolmipäiväinen kurssi, jolle osallistui 70 osanottajaa, aiheutti arvostelua yliopistolla, joten seuraavina vuosina sen järjestämisestä pidättäydyttiin. Myös Pykälän oman Alaviite -nimisen jäsenlehden toimittamisen aloittaminen vuonna 1957 oli vuosikymmenen suurimpia uudistuksia.

50-luvun loppu puolella Pykälässä järjestettiin professori Melanderin aloitteesta ensimmäistä kertaa asianajokursseja. Ensimmäinen kurssi keräsi ennätykselliset 150 kuulijaa. Kurssin onnistuttua hyvin, jatkettiin seuraavana vuonna liikejuristikurssilla. Kahta edellistä täydensi 1960 pidetty kurssi, joka käsitteli juristien mahdollisuuksia hallinnon palveluksessa.

Organisaatiomuutoksia ja oman huoneiston hankkiminen

1960-luvun alussa, Pykälän toiminnan laajenemisen myötä, yhdistyksen organisaatio vaati muutoksia. Huomattiin, että esimerkiksi opintoyhteistyön alkaminen tiedekunnan suuntaan ja kansainväliset suhteet toivat yhdistykselle käsiteltäväksi asioita, joissa tuli hyödyntää niiden henkilöiden asiantuntemusta, jotka olivat kyseisiin sektoreihin perehtyneitä. Tästä seurauksena hallituksen jäsenille jaettiin vastuualueet. Samoihin aikoihin perustettiin myös ensimmäiset valiokunnat valmistelemaan toimialaansa kuuluvia asioita.

 

Kun Pykälän yliopistolta käyttöön saama huoneisto Kirkkokadulla sijainneessa puutalossa sai purkutuomion 1964, perustettiin toimikunta uuden oman huoneiston hankkimiseksi. Keväällä 1965 sopiva tila löytyi Vironkadulta. Huoneiston ostamista varten otettua lainaa lyhennettiin muun muassa vanhempien juristien ja muiden yhdistystä tukeneiden lahjoitusten avulla, yliopiston maksamalla vuokralla huoneiston käyttämisestä lukusalina sekä vetorahakampanjalla. Oma tila tarjosi aikaisempaa monipuolisempia mahdollisuuksia yhdistyksen toiminnassa ja saavutti varsin nopeasti oman käyttäjäkuntansa tenttiin valmistautuvista opiskelijoista.

Uusia vapaa-ajantoimintoja ja opintoyhteistyön kehittyminen 1960-luvulla

Jo 50-luvulla alkunsa saaneita teeiltoja, joista yksi ns. Manuductio-ilta varattiin uusien opiskelijoiden tutustuttamiseen Pykälään, järjestettiin myös 60-luvulla. Uusista vapaa-ajantapahtumista suosituimmaksi muodostui pikkujoulut. Vuonna 1966 järjestettiin ensimmäistä kertaa sonnien laitumelle laskemisesta annetun asetuksen 51-vuotisjuhlan kunniaksi Sonniaiset. Myös yhteistyössä Lääketieteenkandidaattiseuran ja Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan kanssa järjestetyt illanvietot keräsivät paljon pykälistejä luomaan poikkitieteellisiä suhteita. 60-luvun loppupuolella ohjelmaan lisättiin klubi-illat, joita pidettiin pääasiassa Ostrobotnian Manalassa. Juhlat ja illanvietot jouduttiin järjestämään ravintoloissa, sillä Pykälän omaa huoneistoa Vironkadulla ei voitu käyttää illanviettopaikkana ensimmäisen kokeilukerran jälkeen.

 

Kansainvälistyminen näkyi Pykälän toiminnassa 60-luvulla entistä selvemmin. Parannusta kielitaitoon haettiin kieltenopiskelijoiden ainejärjestö Lingvan kanssa yhdessä järjestetyiltä kielikursseilta. Pykälä liittyi perustajajäsenenä 1962 lainopinopiskelijoiden kansainväliseen järjestöön IFLS:ään sekä oli järjestämässä samana vuonna yhdessä Codexin ja Nuoret Lakimiehet ry:n kanssa Pohjoismaisia ylioppilaskäräjiä.

Opintoyhteistyö Pykälän ja tiedekunnan välillä kehittyi 60-luvulla. Jo 50- luvulla Pykälä ja Codex olivat vedonneet opintokollegion perustamiseksi tiedekuntaan ja vuonna 1959 tämä tuottikin tulosta, kun tiedekuntaan perustettiin opintoneuvottelukunta, johon Pykälä sai heti alussa kaksi edustajaa. 60-luvun puolivälissä ajankohtaisia opintoasioita olivat tutkinnon rakenteeseen ja opetuksen järjestelyihin liittyvät kysymykset ja uudistustarpeet. Opintojen kokonaisuudistusta varten Pykälä ja Codex perustivat vuonna 1966 oman toimikunnan, jolta valmistui samana vuonna ehdotus oikeustieteellisten opintojen kokonaisuudistukseksi. Pykälän aktiivisuus opintoetujen ajamisessa 60-luvulla johti muun muassa kesätenttien käyttöönottoon tiedekunnassa. Pykälällä oli kaksi omaa opintosihteeriä, jotka antoivat opintoneuvontaa. Yleisesti ottaen opiskelijoiden kiinnostus opintoasioita kohtaan lisääntyi vaikutusmahdollisuuksien lisäännyttyä.

Pykälässä järjestettiin ensimmäisen kerran 1950-luvun jälkeen valmennuskursseja vuonna 1966. Kolmipäiväinen kurssi saavutti suuren suosion; sille osallistui 263 kurssilaista. Kesätoimintaa, johon kuului kurssien lisäksi ”Oikeustieteelliseen pyrkivän opas” -niminen julkaisu, pyöritti kesäpäällikkö. Samana vuonna käynnistettiin Pykälän toimesta myös uusille opiskelijoille tarkoitettu tutortoiminta.

1960-luvun kehityksen myötä Pykälässä oli tultu tilanteeseen, jossa toimintaa tuli tarkastella pidemmällä tähtäimellä. Vuonna 1966 asetettiinkin toimikunta, jonka tehtävänä oli tutkia Pykälän toiminnan tarkoitusta ja muotoja sekä sitä, millainen yhdistyksen organisaation tulisi olla. Toimikunnan mietinnön pääkohtia olivat muun muassa suhdetoiminnan tehostaminen, yhdistyksen puheenjohtajan viran perustaminen sekä Lakimiesliiton (nykyisen Juristiliiton) ja Pykälän välisen yhteyden tiivistäminen. Mietinnön seurauksena yhdistyksen puheenjohtajan virka perustettiin vuonna 1968. Vuonna 1967 tehdyllä päätöksellä myös suhde Lakimiesliittoon aktivoitui, kun Pykälä sai yhden jäsenen Lakimiesliiton hallitukseen ja Lakimiesliiton ylioppilasvaliokunta perustettiin.

Pykälän politisoituminen 1970-luvulla

Pykälässä oli havaittavissa jo 1960-luvun loppupuolella kasvavaa kiinnostusta yhteiskuntaan ja hallitukseen tuli valituiksi vähitellen henkilöitä, joilla oli selvä puoluepoliittinen kanta. Politisoitumiseen oli taustalla oikeuspoliittisen kiinnostuksen kasvaminen, ylioppilaskuntapolitiikan politisoituminen ja vireä jäsenlehden toimittaminen. Pykälässä järjestettiin Oikeuspolitiikan päivät -nimisiä tilaisuuksia, joiden tarkoitus oli lisätä pykälistien kiinnostusta oikeuspolitiikkaan ja korottaa yhdistyksen profiilia julkisuudessa.

Jäsenlehti Alaviitteestä alettiin vuosikymmenen loppupuolella muokata vapaata kulttuurilehteä, jolloin lehti haluttiin irrottaa Pykälän hallituksesta riippumattomaksi. Alaviite uhkasi paikoitellen joutua ristiriitaan Pykälän etujen kanssa. Vuonna 1968 Alaviitteen toimittamiseen tuli poliittisia riitoja, jotka johtivat neuvottelujen aloittamiseen Lex ry:n kanssa yhteisen lehden perustamiseksi. Lehden nimeksi tuli Contra. Contran linja muodostui nopeasti selkeän vasemmistolaiseksi, mikä aiheutti närkästystä kummankin yhdistyksen suunnalla. Lex irrottautui lehden toimittamisesta vuonna 1970 ja Pykälä 1971. Alaviitteen ja sittemmin Contran kanssa samaan aikaan päällekkäin julkaistiin tiedotuslehteä nimeltään Pykälän Uutiset.

Pykälän toiminnan selvä politisoituminen alkoi näkyä vuoden 1971 aikana. Siitä eteenpäin aina vuosikymmen loppuun asti Pykälässä vallitsi vaalikokouksissa mitattujen voimasuhteiden mukainen politiikka. Hallitus-, valiokunta- ja virkailijapaikat jaettiin ryhmien kesken eikä ryhmien ulkopuolelta ollut muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta mahdollisuutta päästä toimintaan mukaan. Poliittiset ryhmät joutuivat valmistautumaan vaalikokoukseen erityisen aktiivisesti, joten kampanjointi kannattajaluetteloineen sekä soitto- ja postituslistoineen oli yleistä.

Vuonna 1971 hallituksen suunta muuttui kansanrintamapainotteiseksi. Tämä sai porvareiden rivit kasaan ja jo samana syksynä porvarit voittivatkin vaalit samoin kuin syksyllä 1972. Tämä johti yhdistyksen ainoan erottamiskokouksen pitämiseen, jossa porvarit kuitenkin säilyttivät asemansa. Vasemmisto- ja keskusta saivat niukan vaalivoiton syksyn 1973 kokouksessa, jonka seurauksena porvarit valmistautuivat valtaamaan seuraavana vuonna paikkansa takaisin. He yltivätkin selvään vaalivoittoon keskustan kanssa. Tästä alkoi vuoden 1977 loppuun kestänyt oikeiston ja keskustan yhteistyökausi. Rintama hajosi kansanrintamayhteistyön edestä. Vuosina 1978 ja -79 Pykälää hallitsi vasemmiston ja keskustan muodostama koalitio.

Toiminnan muutoksia politiikan vuosina

Vaikka puoluepolitiikka oli vallannut Pykälän toiminnan, jatkettiin yhdistyksen peruslinjaa valmennuskursseineen ja tapahtumineen entiseen malliin. Kerhotilan remontin myötä klubi-iltoja alettiin järjestää myös omissa tiloissa. Hallitusten poliittinen suuntautuminen vaikutti tilaisuuksien ohjelmaan ja esiintyjiin. Pykälän vuosijuhlat katsottiin tarpeettomiksi vähäisten osanottajamäärien vuoksi. Sen tilalla vietettiin vuosina 1971-74 Pykälän Päivää, joka sisälsi asiapitoista päiväohjelmaa ja vapaamuotoista iltaohjelmaa huoneistolla. Vuosijuhla järjestettiin kuitenkin Pykälän 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi taas 1975, jolloin juhlapäivän päivätilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan tasavallan presidentti Urho Kekkonen.

 

70-luvulla ekskursiot olivat jo vakiinnuttaneet paikkansa vapaa-ajanaktiviteettien joukossa. Myös Pykälän urheiluohjaajat saivat viritettyä pykälisteihin aikaisempaa reippaampaa urheiluhenkeä järjestämällä yleisurheilumestaruuskilpailuja ja urheilupäiviä.

Tiedekunnan pääsykoetta muutettiin vuosikymmenen alussa ja pyrkijämäärä kasvoi, jolloin Pykälän järjestämille valmennuskursseille oli uudenlaista tarvetta ja kiinnostusta. Valmennuskurssitoimintaa laajennettiinkin uutta tilannetta vastaavaksi siten, että kesäpäälliköiden määrää lisättiin neljään ja kurssit muuttuivat viisipäiväisiksi. Kursseja järjestettiin juristikerhojen kanssa yhteistyössä myös uusilla paikkakunnilla Vaasassa, Oulussa, Mikkelissä, Seinäjoella ja Tampereella. Kurssitoiminnan laajentumisen postitiivinen vaikutus yhdistyksen talouteen takasi osaltaan huoneiston vaihtomahdollisuuden vuonna 1978, jolloin Pykälä muutti Vironkadulta kaksikerroksiseen huoneistoon Kirkkokadulle Kruununhakaan. Vaihdos rasitti yhdistyksen taloutta niin, että se heijastui varsinaiseen toimintaan koko loppuvuosikymmenen ajan.

Kansainvälisiä suhteita ylläpidettiin järjestämällä vuosijuhlan yhteydessä keväisin kansainvälinen viikko. Viikko järjestettiin vuoteen 1964 asti yhdessä Codexin kanssa. Codex irrottautui tuolloin yhteistyöstä ja alkoi järjestää oman viikkonsa lokakuussa. Vuonna 1971 Pykälä luopui omasta viikostaan ja siirryttiin taas yhteisen viikon järjestämiseen Codexin vakiinnuttamalla paikalla syksyllä Pykälän panos viikon järjestämisessä oli alusta alkaen huono ja se pieneni entisestään 70-luvun kuluessa. 70- luvun loppupuolella yhteistyö Budepestin yliopiston oikeustieteen opiskelijoihin oli vaihtosopimuksen ansiosta säännöllistä. Vierailut puolin ja toisin jatkuivat 80-luvun alkuun asti. Vuonna 1974 pykälistit vierailivat myös Puolassa, jossa neuvoteltiin yhteistyöstä Puolan yhtyneen työväenpuolueen kanssa. Yhteistyö jatkuikin vuosikymmenen loppuun asti. Vuonna 1973 Pykälä liittyi Suomi-Neuvostoliitto -seuraan ja solmi suhteita Neuvostoliiton suurlähetystöön, joka auttoi Moskovan matkan järjestämisessä. Suhteet neuvostoliittolaisiin opiskelijoihin koettiin periaatteellisesti tärkeiksi. Moskovan matka oli sysäys kansanmatkojen eli yhdistyksen rivijäsenille tarkoitettujen matkojen järjestämisen aloittamiselle.

 

Pykälän Uutisista tuli Contran jälkeen Pykälän ainoa lehti. Lehden linja muuttui Pykälän omaa toimintaa painottavasta julkaisusta yhdistyksen kulloisenkin hallituksen äänenkannattajaksi. Tiedotusfunktiota ei juuri enää ollut. Lehden uusi linja muotoutui vuosikymmenen loppupuolella, kun yhdistys alkoi julkaista sitä täydentämään Pykälä Tiedote -nimistä lehteä. Lehden tasoa yritettiin korottaa muuttamalla sitä enemmän aikakausilehtimäisemmäksi. Sen toimittaminen jouduttiin hetkellisesti katkaisemaan 80-luvun alussa huoneistonvaihdosta seuranneiden taloudellisten vaikeuksien takia.

Vuosikymmen loppua kohti kiinnostus Pykälän toimintaan sen politisoitumisen johdosta väheni. Jäsenistö alkoi vieraantua yhdistyksestä. Kun vaalikokousten osallistujamäärä oli vuosikymmenen alussa yli 700 henkilöä, hiipui se tasaisesti aina 80-luvulle asti. 80-luvun alkupuolella pienimillään osallistujamäärä oli 60 henkilön luokkaa.

Hallinnon- ja tutkinnonuudistus 1970-luvulla

1970-luvulla Pykälä osallistui tiedekunnan hallinnonuudistukseen. Uudistuksen myötä olennaisinta Pykälän kannalta oli pääseminen mukaan kaikkiin tiedekunnan valmisteluelimiin. Äänivaltaisia edustajia varsinaiseen päätöksentekoelimeen eli tiedekuntakokoukseen ei kuitenkaan saatu.

Merkittävimpiä Pykälän ajamia uudistukset opintosektorilla olivat periodiluentojen käyttöönotto ja yleistyminen sekä yhä useampien tenttien muuttaminen lakikirjatenteiksi. Pykälän neuvontapalvelut tiedekuntaan pyrkiville ja opintojaan aloittaville siirrettiin tiedekunnan hoidettaviksi. Pykälän opintovaliokunta teki vuosikymmenen aikana useita selvityksiä tutkintovaatimusten laajuudesta ja reputusprosenteista. Uutena Pykälän saavutuksena 70-luvulla koettiin hallituksen puheenjohtajan ja dekaanin välisen yhteistyön tiivistyminen.

Aktiivisuuden kasvaminen poliittisen kauden jälkeen

Pykälän poliittinen kauden päättymisestä oli selvänä merkkinä se, että vuoden 1981 hallitukseen tuli valituksi henkilöitä myös poliittisten ryhmien ulkopuolelta eikä valiokuntiin saatu enää lähtemään vaalit voittaneiden poliittisten ryhmien jäseniä. Ensimmäistä kertaa 1970-luvun jälkeen valiokuntiin ja muihin virkoihin oli kaikilla kiinnostuneilla mahdollisuus hakea. Tämä aktivoi jäsenistöä aivan uudella tavalla lähtemään mukaan toimintaan, jonka seurauksena valiokunnat paisuivat suurimmillaan neljän kymmenen henkilön suuruisiksi. 80-luvulla Pykälässä toimikin enemmän aktiivisia pykälistejä kuin koskaan aiemmin. Hallitusvaaleja edeltäneet kaikille avoimet ”salaiset hallitusneuvottelut” vakiinnuttivat paikkansa syksyn ohjelmassa myös jatkossa.

Pykälän organisaatiossa tapahtui 1980-luvulla muutoksia. Sääntöjä muutettiin kahdesti, minkä lisäksi niitä täydennettiin hallinto-, talous- ja merkkiohjesäännöllä. Hallituksen toiminta muodostui yhä enemmän toimintaa koordinoivaan suuntaan ja suurten linjojen vetämiseen. Valiokunnat saivat vastuuta enemmän kuin poliittisina vuosina. Vanhoista valiokunnista toimintaansa jatkoivat 1980-luvulla yleis-, opinto-, ja ulkoasianvaliokunnat. Talousvaliokunta lakkautettiin 1983 ja sosiaalivaliokunta muutettiin työllisyysvalokunnaksi ja myöhemmin etu- ja työllisyysvaliokunnaksi. Se lakkautettiin hyödyttömänä 1987. Tiedotusryhmä, joka vastasi Pykälän Uutisten ja Pykälä -Tiedotteen julkaisemisesta saavutti myös valiokunnan aseman. Vuonna 1982 perustettiin oikeusapuvaliokunta itsenäisine valvontaneuvostoineen. Idea oikeusavun antamisesta oltiin saatu jo aiemmin Norjasta, joka toimikin muiden Skandinavian maiden ja Hollannin ohella esikuvana oikeusaputoimintaa aloiteltaessa. Valiokuntien yhteydessä toimi virkailijoina ulkoasiainsihteeri, kirjastonhoitajat sekä väliaikaisesti urheiluohjaaja, jäsenistösihteeri, kulttuurisihteeri ja arkistonhoitaja.

Pykälän organisaation kehittyminen johti 80-luvulla siihen, että toiminnan monipuolistumisen johdosta tehtäviä piti hajauttaa entisestään. Pykälään muodostui erillistoimintoja, joista Paragraaffi Oy perustettiin harjoittamaan painotoimintaa. Yhtiön toimitusjohtajana toimi aluksi Pykälän taloudenhoitaja, mutta sittemmin toimitusjohtajaksi ovat saaneet hakea kaikki toimesta kiinnostuneet. Talouden hoidon eriytymistä kuvasti myös valmennuskursseista vastaavan kesäpäällikön aiempaa itsenäisempi asema. Vuonna 1981 erillistoimintana aloitettiin myös Studia Juridica -nimisten luentojen järjestäminen, mitä varten perustettiin itsenäinen toimikunta. Viiden luennon sarjasta koottiin vuosittain Studia Juridica -kirja.

Uusi huoneisto ja toiminnan monipuolistuminen

Kirkkokadun huoneiston naapurissa sijainnut Suomen Teknisten Toimihenkilöiden Keskusliitto esitti vuonna 1981 tarjouksen Pykälän huoneiston ostamisesta. Neuvottelujen ehdoksi asetettiin uuden vastaavan tilan löytäminen läheltä yliopistoa. Kesällä löydettiinkin sopiva huoneisto Kulmakadulta Kruununhaasta, joka otettiin käyttöön remontin jälkeen jo samana vuonna. Kaupan yhteydessä edellisen huoneiston vaihdoksen johdosta syntyneitä velkoja voitiin vähentää ja yhdistyksen taloudellinen tilanne saatiin parantumaan.

 

Pykälän kerhotoiminta sai 80-luvulla laajemmat mittasuhteet. Ne toimivat itsenäisesti ilman hallituksen puuttumista niiden toimintaan muuten kuin avustusten muodossa. Aktiivisimpiä olivat Shakkikerho, Juristikilta (kristillinen kerho), Bridgekerho eli Pykälän akateeminen siltaseura, Luontokerho maa ja vesi, Kansainvälispoliittinen kerho Ius Gentium, Rinnerikolliset, kirjallisuuspiiri, Pykälän reserviupseerit ja Elokuvakerho Dolus Directus. Pykälä osallistui myös 70-luvun tapaan yliopiston palloilusarjoihin ja muun muassa Akateemiseen varttiin.

Suhteita sisarainejärjestöihin pidettiin yllä edelleenkin Lakimiesliiton ylioppilastoimikunnassa, jonka nimi muutettiin vuosikymmenen alussa opiskelijatoimikunnaksi. Pykälä osallistui liitossa toimineen työnvälitysryhmän työhön ja oli järjestämässä ammatillispohjaisia kursseja. Opiskelijatoimikunnassa kehitettiin myös ulkomaansuhteita. Lakimiesliiton sääntöuudistuksen myötä Pykälä menetti paikkansa Lakimiesliiton hallituksessa, mutta sai äänivaltaisen edustajan uuteen toimielimeen, Lakimiesliiton valtuustoon.

Vapaa-ajantoiminnan osalta katsottiin, ettei Pykälän pääasiallinen tehtävä ollut keskustelutilaisuuksien järjestäminen. Niiden järjestämisestä ei tosi luovuttu kokonaan, vaan opiskeluun ja opetukseen liittyvistä kysymyksistä kokoonnuttiin keskustelemaan edelleenkin. Tilaisuus vaati kuitenkin lähes aina onnistuakseen nimekkään vetonaulan. Juhlat ja muut tilaisuudet järjestettiin 60-luvin tradition mukaisesti. Suosituimpina jatkoivat pikkujoulut ja vappubooli sekä myös vanhemmat opiskelijat liikkeelle saavat Pykälän ja Lakimiesliiton yhdessä järjestämä uusien opiskelijoiden vastaanottotilaisuus ja syyskauden avajaistilaisuus. Vuosijuhlatraditio elvytettiin ja osaksi sen ohjelmaa muodostui näyttävä vuosijuhlashow. 50- vuotisjuhlaviikolla vuonna 1985 järjestettiin ensimmäistä kertaa retki Kiljavalle partiolaisten majalle. Pykälä-haalarit, joita käytettiin kaikissa riennoissa ja tempauksissa, tulivat käyttöön 1985.

Pykälän kansainvälinen toiminta kulminoitui 80-luvulla Pohjoismaisten ylioppilaskäräjien järjestämiseen Suomessa vuonna 1983 ja European Law Student’ Association -nimisen järjestön yleiskokoukseen vuonna 1988. Elsan yleiskokouksen myötä yli 50 eurooppalaista oikeustieteen opiskelijaa osallistui muun muassa Pykälän vuosijuhliin.

Opintoasioiden osalta merkittävin asia Pykälän kannalta 80-luvulla oli vaikuttaminen opiskelijoiden sisäänottomääriin. Vähäisistä asioista voitiin tinkiä, jotta suhteet tiedekuntaan olivat kunnossa olennaisinta asiaa käsiteltäessä. Asiassa saavutettiin myös tuloksia, kun sisäänottomääriä 80- luvulla pienennettiin. Pykälän edustajat seurasivat jatkuvasti myös tutkinnonuudistuksen vaiheita. Merkittävimpänä saavutuksena tältä osin voidaan pitää Pykälän aloitteesta toteutettua yleisopintouudistusta. Myös lakikirjatentit yleistyivät Pykälän ajamina nopeasti 1980-luvun puolivälissä.

Vuonna 1987 Pykälä osallistui Ylioppilasaukiolla pidettyyn mielenosoitukseen korkeakouluopetuksen vapauden puolesta, jonka seurauksena jäsenistöltä sateli niin kiitosta kuin kritiikkiäkin. Yleisesti ottaen opintoasiat eivät vetäneet pykälistejä puoleensa enää 80-luvulla niin kuin edellisellä vuosikymmenellä, joten tiedekunnan hallintotehtäviin hakeutuminen ei ollut yhtä aktiivista.

Muutto Lauttasaareen

Kulmakadun huoneistossa jouduttiin elämään häätöuhan alla 80-luvun loppupuolella, kun sekä Pykälän että naapurihuoneistossa sijainneen Codexin kerhotilassa järjestetystä toiminnasta aiheutui häiriötä naapurustolle. Talonyhtiön kanssa käytyjen neuvottelujen johdosta juhlien aikarajaksi asetettiin vuonna 1987 klo 23 ja vuonna 1989 tilanne oli siinä pisteessä, ettei huoneistossa järjestetty yksiäkään kunnon juhlia. Kun 80-luvun tarkka taloudenhoito takasi taloudellisen mahdollisuuden ja lamaa edeltävien vuosien kiinteistöbisnes kukoisti, oli 90-luvun alussa otollinen aika uuden tilan etsimiseen. Vuonna 1990 apuna käytetty kiinteistönvälittäjä esitteli Lauttasaaressa sijaitsevan kuntoklubin, joka koettiin erinomaiseksi yhdistyksen tarpeita ajatellen. Tilaan muutettiinkin jo marraskuussa talkoohengellä suoritetun remontin jälkeen. Huoneiston vaihdon yhteydessä Pykälän toimisto erotettiin huoneiston yhteydestä. Se sai sopivat tilat Domus Academican aulasta, josta se muutti Kaivopihalle vuonna 1993.

Tilaa kunnostettiin ja remontoitiin useaan otteeseen 90-luvun aikana. Suuri saunatilojen remontointi valmistui vuonna 1993 ja seuraavana vuonna aloitettiin kylmävarastoprojekti kylmien juomien takaamiseksi. Vuonna 1999 sattuneen vesivahingon vuoksi Pykälä oli remontissa koko alkuvuoden.

Vaikka uusi tila olikin kaukana keskustasta, aiheutti toiminta häiriötä naapureissa myös Lauttasaaressa. Varsinkin yölliset uintireissut saivat naapurit ottamaan yhteyttä hallitukseen. Tilanne kuitenkin korjaantui, kun Pykälään laadittiin selkeät säännöt, jotka sittemmin osoittautuivat suhteellisen toimiviksi. 90-luvun puolivälissä Pykälässä heräsi kapinaliike, jonka mielestä Lauttasaaren tilat olivat liian kaukana keskustasta. Tilanne kuitenkin rauhoittui nopeasti asiasta käytyjen neuvottelujen ansioista, mutta jo vuosikymmenen loppupuolella uuteen tilaan vaihtaminen tuli ainakin ajatuksen tasolla ajankohtaiseksi rakennusyhtiöiden osoittaessa kiinnostusta koko Särkiniementien kiinteistön ostamiseen ja purkamiseen.

Piirteitä 1990-luvun toiminnasta

Uusiin tiloihin muuttaminen veti yhdistyksen talouden tiukalle, mikä näkyi toiminnassa. Uusi huoneisto kuitenkin kannusti ihmisiä osallistumaan ja muun muassa 90-luvulla yleistyneet pöytäjuhlat eli sitzit vetivät Pykälän täyteen. Sitzien snapsilauluja harjoiteltiin varta vasten järjestetyissä lauluilloissa. Myös suomihitit soivat 90-luvulla tiuhaan ja baaritiskin yläpuolelle kattoon kiinnitettiin tanko turvaamaan pöydällä tanssimista. Lakimiesliitto järjesti 50-vuotisjuhlansa kunniaksi opiskelijatapahtuman Iisalmessa. Pykälästä tapahtumaan osallistui noin 200 henkilöä. Sittemmin SAKKE -nimisenä tunnettu tapahtuma on järjestetty joka toinen vuosi kaupungissa, jossa ei ole oikeustieteellistä tiedekuntaa.

Uusia opiskelijoita pyrittiin kannustamaan mukaan toimintaan perustamalla vuonna 1992 phuksipistejärjestelmä, jonka seurauksena tarpeeksi pisteitä keränneet saivat vappubooleilla pykälisti-haalarimerkin osoituksena pykälistiasenteesta. Samaisena vuonna valittiin myös ensimmäinen vuoden phuksi. Molemmat phuksiperinteet ovat sittemmin vakiinnuttaneet asemansa.

Pykälän suhteet sisarainejärjestöihin rakoilivat paikoitellen 1990-luvun alkupuolella. Tilannetta ei parantanut Pykälän julkinen kannanotto koskien ruotsinkielisten pyrkijöiden kiintiöjärjestelmää. Koska tiedekunnassa asiaan ei puututtu, kanneltiin asiasta vuonna 1991 aina oikeuskanslerille asti. Yhteistyö Lääketieteen kandidaattiseuraan sai taasen samana vuonna uuden ulottuvuuden, kun Pykälä osallistui ensimmäistä kertaa LKS:n kanssa samalta listalta Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston vaaleihin.

90-luvun alussa Pykälän hallituksen kokoonpanoa uudistettiin sääntöuudistuksen myötä. Vuonna 1990 hallituksen kokoonpanoa pienennettiin kymmenestä kahdeksaan. Samana vuonna myös tiedotustoiminta koki muutoksen kun vuosia kestäneen pohdinnan jälkeen Pykälän Uutiset ja Pykälä-tiedote päätettiin lakkauttaa ja tilalle perustettiin Inter Vivos -niminen lehti ja Bulletin -niminen moniste. Vuonna 1993 Pykälään perustettiin seniorirekisteri ja senioritoimintaa pyrittiin saattamaan alkuun. Toiminta ei kuitenkaan toistaiseksi ole ollut kovin aktiivista.

Pykälä sai vuonna 1992 testamenttilahjoituksen, josta tuli maksettavaksi vuosittain stipendit oikeustieteen opiskelijoille. Tätä varten perustettiin Pro Pykälä -rahasto, josta stipendit jaetaan vuosittain vuosijuhlan yhteydessä.

Opintoasioiden osalta 90-luvun alkuvuosina pyrittiin vaikuttamaan OTK- tutkinnon kokonaisuudistukseen, joka tuli voimaan vuonna 1996 ja vaadittiin tiedekuntaa perustamaan EY-oikeuden professuurin.

Vuosikymmenen lopun yhtenä suurimmista ja menestyksekkäimmistä uudistuksista voidaan pitää vuonna 1997 ensi-iltansa saanutta interaktiivista musiikkinäytelmää spexiä.